sitä on nyt kotiuduttu..tai tarkalleen ottaen toissa yönä, mutta väsymystilan takia sain raahauduttua koneelle vasta tänään. menomatkalla sain valmiiksi virkatun hellepipon itselleni enkä saanut moitteita virkkuukoukustani läpivalaisussa tai koneessa...luultavimmin siitä syystä, että olin investoinut bambukoukkuun. yhdessä laskussa lentoemo kehotti pistämään koukun pois sen vaarallisuuden takia. tämä oli kyllä mielestäni hätävarjelun liioittelua, sillä jos syystä tai toisesta lasku menee v...ksi, luulen ettei henkiinjäämiseeni vaikuta paljoakaan kädessäni jököttävä virkkuukoukku ja siinä rytäkässä puhjennut silmä saattaa niinikään olla hieman toisarvoinen asia. pidän myös koukkua sylissä (en pärstävärkkini edessä) virkatessani, että töyssyttelykään ei onnistu sohimaan sillä naamaani...no tottelin kuitenkin kuuliaisena, vaikka hieman harmittikin, koska jäljellä oli enää se pieni sininen raita (ei valitettavasti näy kuvassa). tässä kuvassa pipoa käyttää otto. malli ja mittasuhteet ovat sattuman sanelemat ja mitä mansikoihin tulee, ne oli sieluttoman hyviä..ja halpoja...nam....

perillä oli kerrassaan mainiot kelit. joka päivä paistoi aurinko, eikä lämpötila kirinyt epäinhimillisiin lukemiin kuin vasta iltapäivällä, vaikka onnistuinkin käräyttämään itseni. otimme tavaksi mennä rannalle hiekaa tonkimaan jo heti ennen yhdeksää ja poistuimme sieltä puolen päivän tietämissä, joten saimme nauttia rannasta myös melko rauhassa. merivesi oli vielä kylmää, mutta hotellin altaalla sai jälkikasvumme lotrata mielin määrin.

cambrilsin rannoille täytyy antaa 10 pistettä noin niinkuin lapsiperheen näkökulmasta. ne olivat aivan hienoa hiekkaa ja todella puhtaat (siivottiin iltaisin), joten mikäs siinä oli kölliessä. otto samaistui paikalliseen elämänrytmiin ja vietti siestaa päivittäin, vaikka muuten päiväunet ovatkin jo jääneet.

hääjuhlat olivat todella erilaiset kuin suomessa. tilaisuus aloitettiin kirkossa, jossa hääpari istui kukkakankaisilla tuoleilla ja juhlaväen vaatetus vaihteli farkuista ja topeista iltapukuun. ne jotka olivat pukeutuneet farkkuihin sonnustautuivat pukuihin ja klänningeihin ennen saapumistaan juhlapaikalle. kirkon jälkeen oli kahden tunnin paussi, jolloin sulhasen vanhempien luona oli tarjolla pientä hiukopalaa. täältä suunnistettiin juhlapaikalle nauttimaan viinistä ja virvokkeista coctail-paloineen puutarhajuhlien merkeissä (jo tässä vaiheessa oli maha aivan pinkeänä) ja illan pimetessä siirryimme sisätiloihin jatkamaan tolkutonta syömistä. ruoka tarjoiltiin aina musiikin säestämänä, eikä taustalla soinut todellakaan mikään sibelius. ravintolalla oli oma dj ja musiikin soidessa vieraat huitoivat vimmatusti lautasliinoillaan, laulaen ja taputtaen. aamuyön tunteina palasimme hotelliin torkahtaaksemme hieman ennen aamupalaa...otto oli tässä vaiheessa nukkunut kärryissään jo useamman tunnin, eli ei myöhäistä herätystä ollut odotettavissa tänäkään aamuna. yöllä jonas keksi viettää äitienpäivää seuraavana aamuna (oli unohtanut suomen äitienpäivän eikä tiennyt koska sitä ruotsissa vietetään), ja halusi tilata aamiaisen huoneeseen (hotellissamme oli todella hyvä aamiainen, joten en vieläkään oikein käsitä miksi ???). liekö kuitenkin alkoholilla olleen osuutta asiaan tai insinöörin niukalla aivokapasiteetilla, tilauslapusta oli jäänyt rastimatta halutut murkinat. sitävastoin siihen kyllä oli raapustettu aamiainen kahdelle, vaikka perheeseemme kuului ja kuuluu edelleen yhteensä kolme henkilöä. aamulla huoneeseemme ilmestyikin sitten kärry jossa oli kaksi lasia tuoremehua, kannu teetä ja kahvia, kaksi kivikovaa sämpylää ja pussikeksejä. lahjastani suuresti ilahtuneena päästelin suustani painokelvotonta teksitä ja painuin aamupalalle hotellin ravintolaan.

paluumatka olikin sitten vähän raskaan puoleinen. herättyämme aamu neljältä ja ajettuamme vajaat kaksi tuntia barcelonan kentälle, en ollut kovin ilahtunut kuullessani ranskan lentoalan lakosta ja siitä että koko heidän ilmatilansa on suljettu (meillä piti olla välilasku pariisissa). finnair järjesti meille lennon helsinkiin, mutta tätä ennen ainukainen matkalaukkumme oli hukkunut ja oton rattaat menneet rikki kenttähenkilökunnan lastatessa niitä siihen pariisin koneeseen joka ei sitten koskaan lähtenytkään. nökötettyämme yhteentoista asti kentällä olimme enemmän kuin riemuissamme päästessämme vihdoinkin matkaan. barcelonan kentältä löysin kuitenkin otolle syntymäpäiväkakun, joka toivon mukaan tlee säilymään tämän pari viikkoa. komeus on tehty kokonaan karamelleista ja sisällä on suklaanameja...lisäksi ajattelin hodareita ja uunijäätelöä....

helsingin päässä myöhästyimme sitten viisi minuuttia jatkolennolta tukholmaan, koska jostain kumman syystä barcelonassa ei voitu kirjata matkatavaroitamme tukholmaan asti vaan ne piti ottaa välillä ulos helsingissä. taas siis neljä tuntia odottelua enne seuraavaa lentoa. tukholmasta oli vielä parin tunnin ajomatka ja puolen yön jälkeen olin niin väsynyt, etten vaivautunut edes suihkuun vaan kaaduin liki tiedottomana suoraan petille. esimerkkiäni noudatti myös muu perhe. tästä kaikesta johtuen tai kaikesta huolimatta ajattelimme tehdä uuden retken  mahdollisimman pian (lue aikaisintaan ensi syksynä)...ja minä itse siirryn nyt neulojien laihisprojekti-sivustoille....