..tai sitten ei. kotisuomi otti meidät vastaan hieman viileissä ja kosteissa merkeissä, sillä ensimmäiset vesipisarat ropsahtelivat tuulilasiin jo ennen turkua (laiva saapui siis naantaliin...). matkalla keski-suomeen poikkesimme tervehtimään tätiämme toijalaan...ja leipomon kautta...sisarellani on kadehdittava piirre käännyttää minut ja hyvät päätökseni ja ensimmäisenä suomen kamaralla pistelin suuhuni hillomunkkia hymyn ylettyessä liki korvasta korvaan. myös ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinen) makkara tuli syötyä eilen kera turun sinapin. ja lisäksi suomalaista suklaata, belgialaista suklaata, sveitsiläistä suklaata ja suklaata ja suklaata....

koska sää on ollut hivenen ikävä, olen joutunut käväisemään lankakaupassa sillä eihän sitä sisällä nyt sovi jouten istua. vaaleanpunakirjavaa samosta käsveskaan (niitähän ei ennestään ole kuin sata...), tahitia kummitytölle ja puuvillalankaa pipoon...

nyt maistelemaan mansikoita....