rakas salainen ystäväni muistamisesta. heijastin killuu jo toppaliivini taskussa, sillä vaikka täällä +25 raadin lämpötilassa ei päiväsaikaan paljoa toppista kaipaakkaan alkaa illat olla pimeiden lisäksi koleita. oli muuten ihanat postimerkit kuoressa :O)

otto-orava kertoi tänään saunassa unestaan: äiti, näin viimeyönä unta, että minä ja olle (ystävänsä hoidosta) oltiin yhdessä leikkipuistossa ja siellä oli ihana, kaunis prinsessa. jaha, vastaa äiti. prinsessa nukkui ja vain minä sain herättää hänet. no muiskautitko sinä hänet hereille, kyselee aikoinaan hyvin prinsessasatukirjat lukenut äiti. täh? minäkö? no en, vastaa nelivuotiaani silmät närkästyksestä ja ihmetyksestä ymmyrkäisinä. minä hutmaisin häntä niin, että hän heräsi....aijaa. kovin on prinsessojen olot muuttuneet sitten minun lapsuuden. tosin pitäähän sekin paikkansa, että saduissa suudelma muuttaa sammakot prinsseiksi ja todellisuudessa (tosin ehkä hieman suudelmaa myöhemmin) prinssit muuttuvat sammakoiksi.