tällaiset pupuliinit ne rynnistivät meille viime perjantaina posteljoonin pussissa

on keraamisia pupuja, suklaapupuja, mollapupu, pupunappeja, pupuja serveteissä, pupuavaimenperä, porkkanoita evääksi ja lankoja vaateaineiksi. Osallistuin siis katin emännöimään vaihtoon, jonka ensimmäisenä teemana oli pupu. suurkiitos tarjalle paketista! oma pakettini pötköttää vielä tuossa lattialla ja pääsee huomenna posteljoonin kyytiin. hassua muuten , että sekä tarja että minä olimme hankkineet yhden saman pupu-asian paketteihimme.

en muuten kerennyt pakettia saada kun vähän raolleen kun miinan pikku kätönen nykäisi sieltä esiin tuon "mollapupun". siitä tuli oitis siis miinan oma. sitä se sitten vetää korvasta pitkin lattiaa.

viikonloppuna rinsessamme oli tosi lady ja spyttasi amarillossa suoraan ruokiin. olimme kerrankin päättäneet mennä ulos syömään koko konkkaronkka. olin jopa kammannut tukkani ja vetässyt ripsiväriäkin asian kunniaksi. siinä ruokaa odotellessa syötimme miinan ja juuri kun saimme sapuskat eteemme tunki neiti porkkanan seuraksi myös etusormensa kurkkuunsa ja sitten tapahtui. oksennusta oli kaikkialla. pöydällä, tuolilla, lattialla, lautasella, sylissä. herneitä löytyi neidin hihastakin. miten ihmeessä noin pienestä ihmisestä tulee ulos noin paljon ruokaa ja kerralla. onneksi amarillon täti toi meille rättejä (servetit loppu alkuunsa) niin sain siivottua edes sen verran, että hiljaisuuden vallitessa saimme syötyä sen mitä syötävissä oli ja pääsimme kotiin.

neulerintamalla etenee. eilen valmistui "naisen huivi" eli ruffles. naisen huiviksi ristin sen siksi, että asuste on todellinen päättämättömän ihmisen ihanneneulottava. taidan tehdä pikkuisen oikeata, ei kun sittenkin nurjaa, jos kuitenkin oikeata ei kun nurjaa. jatkuvaa venkoilua ja kääntymistä siis. tässä baarikärpäsemme esittelee, kuinka hyvin ruffles sopii äitin kesähamoseen:

tosin ei taida huivi kesää nähdä. otto kekkasi sen sopivan täydellisesti turtlesleikkeihin ja vohki sen alle nanosekunnin. täytyy vissiin etsiä se jampan ollessa päiväkodissa...

eilen kutaisin muutaman sentin myös ikuisuusprojektiani eli valmiiksi pientä ullan ylösalasneuletta. helmaresori on vaiheessa ja sitten vielä hihat.

nyt tekisi mieleni aloitella uusimman kauneimmat käsityöt-lehdessä ollutta erästä neulepaitaa (en saanut aikaiseksi kuvattua). kun vaan keksisi mistä langasta...jotenkin on lievä plääh-olo. menenkin tästä parantelemaan sitä soffalle, kun en puutarhaakaan viitsi lähteä perkaamaan. vaikka mukavaa puuhaahan tuo, mutta sitä tuli tehtyä koko viikonloppu. se on MOI!