päivät katoavat allakasta kuin vesi hanhen selästä, eikä tunnu siltä että mitään olisi tapahtunut vaikka paljon onkin. meidän perhe kävi naimiaisissa porvoossa. vihkiminen tapahtui vanhassa kirkossa, jossa taannoisen tulipalon jäljiltä oli vielä mustuneet kupolit. he saivat toisensa ja toivottavasti elävät elämänsä onnellisena loppuun saakka. meidän ipanoiden loppu tuli melko aikaisessa vaiheessa ja tässä pienet juhlijat köllöttävät onnellisina hotellin sängyssä. voiko mikään olla ihanampi kuin nukkuva lapsi...tai kaksi sellaista?

naimiaisreissua ajatellen tein itselleni jitterbugista buttonyn. tyylilleni uskollisena soveltaen, eli vaatteesta tuli kevyesti a-linjainen. 

eihän tämä vaate juhlissa ollut, mutta muuten sitä kyllä on käytetty todella paljon. olen tyytyväinen. nam.

autossa tein nämä mmm... "asiat". niistä piti tulla ensiksi miinalle säärystimet, mutta jossain vaiheessa on tyttäreni kintut venähtäneet niin, että säärystimet olivat enemmänkin nilkkaimet ja loppupeleissä päätyivät ranteenlämmittimiksi.

saman kohtalon koki myös miinalle tarkoitettu pipo, josta tuli päähine baby bornille.

yep yep. kyseessähän on vain oma lapsi, joka käytännöllisesti katsoen on aina ja kaikkialla siellä missä minäkin, että sovittaminen ei olisi kovin vaikeata. no tyttö on onnellinen saadessaan nukelle pipasen, joten hyvä näin. lankana sekä lämmittimissä että pipassa on eskimo...kulutus kaikkiin tämän postauksen asioihin lisätään myöhemmin. nyt ei kertakaikkiaan yhtään innosta lähteä etsimään neuleita ja vaakaa....

sitten tein päähineen ystävättäreni tyttärelle.

oikeastaan pipo on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta ne päättelyt, ne päättelyt.... lankana on jokin tuntemattomaksi jäänyt pörrölanka laatikoitteni kätköistä.

kälyni vihjaisi viime viikonloppuna "veispuukissa" että hänen poikasensa tarvitsee villasukat. no täs ne nyt ovat. lankana 7-veljestä.

ystävättäreni päätyi hyppäämään horse showhun ja brodeerasin hänelle epämääräisen määrän sponssiasioita.

tästäkin loimesta tuli ihan oikeasti hyvä...kuva sitten taas on jotain aivan muuta....

nukkekotiin on askarreltu lasten kanssa...niin ja maaran (vilkutuksia!) monenmoista. on tehty pannunalusia ja hajuvesipulloja...

noitten määrien suhteen sitä karkaa aina mopo vähän käsistä... ja minäkin löysin viimein pikasiloitteen :O)

joten oli ihan pakko kokeilla sokerileipurin duunia.

sitten viimeisimpänä, vaan ei taatusti vähäisimpänä. ystävättäreni kävi lämpimässä ja voi hertsileeri mitä hän oli sieltä minulle tuonut tuliaiseksi. kiitos! kiitos! kiitos!

kuva on taasen vähän alle arvostelun, mutta kakkuset ovat herkullisia. olen otettu.

käväisihän se ingengörkin etelässä, eli ruåttinmaalla ja häneltä sain kukkasen, joka veti minut sanattomaksi. siippani kun on tyypillinen suomalainen mies hän sanookin että on kerran ilmoittanut rakastavansa kun pappi asiaa kysyi ja on luvannut ilmoittaa jos asia muuttuu...tää on ihana.

nyt saunomaan ipanoiden kanssa. ihanata.