kuten jo sanoin, myö muutettiin. ja elän toiveissa, josko tämän vuosia kestäneen "retkielämän" jälkeen meille olisi löytynyt vihdoin koti. tosi pitihän sen aikaisemmankin asumuksen olla koti. semmoinen lopullinen asumus, jossa sitten vanhoina päivinä kutoisin kiikkustuolissa sukkaa, vaan toisin kävi. hetkittäin on iso ikävä "vanhaan elämään", ikävä niitä kaikkia ihania ihmisiä joita nyt näkee tai joista kuulee liian harvoin... ja hetkittäin koen iloa siitä, että tämä koti on saatu laittaa itsemme näköiseksi, sillä remontti ei ollut suuri vaan valtava. tai ainakin se siltä tuntui....ja tuntuu edelleen.

ostimme siis vanhan kotitaloni, ei sen minne synnyin, vaikka sekin talo näkyy kyllä keittiön ikkunasta, vaan sen minne muutimme ollessani kuusivuotias. omat vanhempani muuttivat jo reilu vuosi sitten kerrostaloon ja ihme kyllä ovat viihtyneet. koska isäni ei koskaan kuvitellut kummankaan tyttäristä tulevan takaisin kotikonnuille, rapistui tämä nykyinen asumuksemme tarkoituksellisesti, ajatuksena että tontti myydään kerrostalon rakennuspaikaksi. vaan toisin kävi.

kun ingengör muutti töihin helssinkiin, alkoi kuuden tunnin ajaminen suuntaansa tuntua, vaikka vain kaksi kertaa viikossa, hieman kohtuuttomalta ja kysyimme ipanolta haluaisivatko he muuttaa niinikään pääkaupunkiseudulle, jolloin isänsä olisi illat kotona vaiko mummolaan, jolloin viikot asuisimme keskenämme, perheen pään saapuessa sitten viikonlopuiksi. voitto tuli keski-suomen hyväksi ja täällä nyt ollaan.

palkkasimme kaksi timpuri-maalari-muurari-hanslankaria tekemään taloon remonttia. kokonaisvaltaista semmoista ja tällä hetkellä talossa ei taida juurikaan olla muuta vanhaa kuin ulkokuori...ja katto, mutta sekin muuttuu uudeksi parin viikon kuluttua. nyt kaikki on sitten tehty, eikä ikäviä yllätyksiä toivottavasti enää tule...niitä ilmaantui meinaan ihan riittämiin rempan aikana...ja coca colaa kului. mä kun olen hanakka tarttumaan pulloon epätoivon hetkinä :O).

materiaalien valinta oli hauskaa ja haastavaa. haastavaa lähinnä siitä syystä, että lottovoitto ei ole osunut meikäläisen kupongille ja remppa oli aika iso ja materiaalien kirjo niin malleissa kuin hinnoissa vähintäänkin laaja. koska toimin meidän perheen makuaistina, isännän keskittyessä työn tekoon toisella puolella suomea, minua myös hetkittäin hieman jännitti tämän kommentit koskien valtisemiani pintamateriaaleja...onneksi joko meillä on sama maku tai hän ei suuremmalti välitä, selvittiin tästäkin ilman suurempia konflikteja.

vieläkään en ole saanut kuvattua "huoneita", mutta tässä muutama sisustuksellinen juttu...

ensin tulee kuisti, jota ei voi vielä esitellä, sillä työvalmennussäätiö avitukselta (nykyisin tuttavallisemmin vitutukselta) elokuussa tilaamani vaatekaappi on vieläkin tulematta sillä seurauksella että vaatteita on naulakon lisäksi rottinkiarkussa (mun tallikamat) ja rottinkituolilla...voihan kaaos...

vanhassa kotona tapetoimme eteisen aikoinaan sandbergin rut´lla ja ihme kyllä en saanut siitä tarpeekseni vaan valitsin sen myös tänne uuteen kotiimme...uuteen ja uuteen vm -47 :O)

 jämsästä löysin taivaallisen kaupan, matto ja kalusteen, josta investoin tähän avainkaappiin..edellinen kun jäi kodinhoitohuoneen kaapin kylkeen.

rut jatkuu siis läpi keittiön aina ruokailutilaan asti.

matosta ja kalusteesta on myös tuo rottinkinen lehtiteline ja lattialla seisova metallihäkkyrä on puolestaan sisustus uniccon loppuunmyynnistä...pakko ostaa ku halavalla sai, niinku vilénin sulo...

autotallista löysimme kulmakaappivainaan, joka minun lapsuudessani oli punavihreä ja törötti ylpeänä meidän kesämökkimme nurkassa. vasara ja nauloja, kiristystä ja ruuvailua, maalaus ja hantaakien vaihto ja avot. siinä se seisoo yhä ylpeänä meidän keittiön nurkassa. tuolit ovat vanhempieni perua, sillä heidän 10 hengen ruokapöytänsä ei mahtunut sinne kerrostaloon ja minä taas olin oppinut inhoamaan meidän puunvärisiä, sinipehmusteisia tuoleja ja otin hymyillen tarjotun tuolilahjoituksen vastaan. sen kammon puunvärisen ruokapöydän isäntä sitten sipaisi valkoisella maalilla, pallollinen vakstuuki niskaan ja ei kun käyttöön. lamppu hankittiin lahden vai onks se hollolan kärkkäiseltä (taas halvalla) ja verhot ompelin omin pikku kätösin. tarkkasilmäisimmät huomaavat kaapin päällä raunon kauneuskilpailuista voittaman lautasen. sen, joka odottaa että löytäisin semmoisia kiinnityshärpäkkeitä, jolla sen saisi seinälle...jonain päivänä siis...

vitikkalan kartanosta löysin nämä hantaakit kulmakaappivanhusta ehostamaan. oikeesti nää on kai naulakot, mutta ruuvit katkomalla niisät tuli oikein passelit vetimet.

olohuoneeseen etsin tapetteja kauan ja hartaasti. oli upeita ja kalliita ja sitten vähemmän upeita ja kalliita ja niitä etsittin myös kesälomareissullamme ruåttinmaalta, vaan ei. ei sitten mistään. koska meillä on paljon kaikkea sälää (minä EN ole hamsteri, olen vain säästäväinen), halusin tapettien olevan neutraalit, eli vaaleat ja monet kuoseista olivat kovin psykedeelisiä....paluumatkalla ruotsista poikkesimme taas tai oikeammin ensimmäistä kertaa kärkkäisille ja siellä ne olivat. alehyllyssä. just passelit ja sopiva määrä...taisi jäädä jopa rullallinen varastoon. ei mitenkään erikoiset, mutta juuri sopivan mitäänsanomattomat ja kuitenkin niissä on jotain. selkeätä ja järjestyksessä...tässä vaiheessa kaipasin siis jo epätoivoisesti järjestystä edes johonkin, jos en muualle niin edes tapetin kuvioihin...

kaappi on muinoin kaatopaikkakuormasta pelastamamme vitriini, jonka isäntä silloin sveamammalandiassa asuessamme hioi ja suti petsillä uuteen kukoistukseen.

vitutuksen poijjaat tekivät minulle pyynnöstä ikkunankarmista peilihyllyn. radio on niinikään aikoinaan kaatiskuormasta pelastamamme laite. kukkatelineen hankin ruotsissa kirpputorilta ja se sai muutaman vuoden varastossa marinoitumisen jälkeen valkean maalin ja oman paikan huussollistamme. radion alla oleva arkku sisältää (murto)osan langoistani ja isäni teki sen joskus parikymmentä vuotta sitten pyynnöstäni silloisen pikkiriikkisen olohuoneeni pöydäksi. arkun päällä taas on äitini nuoruudessaan kirjoma liina, jota muistan ihailleeni jo pikkuihmisenä.

aijjuu, mä täytin vuosia, pyöreitä...siis taas kerran 21...eiku 21 ei oo pyöree luku...mmm..20 siis. tallillamme on supertaitava kakkumaakari, joka taikoi juuri täydellisen kakun "kutsumattomille vieraille". mä olen maailman huonoin juhlakalu, mutta meille on ystävät aina tervetulleita.

itse tein vanhempieni ja appivanhempieni käynnille texmex-voileipäkakun..siitä tuli vähän...iso...

joulu teki tuloaan hetimmiten synttäreitteni jälkeen. jossain blogissa näin upeita lumiukkopipareita ja pitihän niitä sitten itsekin koettaa askarrella.

nämä eivät ehkä ole yhtä hienoja kuin esikuvansa, mutta voi kuinka meillä oli lystiä. tomusokeri vaan pöllysi ja kuulat pyörivät pitkin pöytää. ja vihreät kuulat varsin, sillä kun koristeluhetken aika tuli, huomasin kuularasian ammottavan tyhjyyttään ja kolmen nimeltä mainitsemattoman tyypin istuvan tyytyväisinä sokerit suupielissä soffallamme.

niin ja vielä neulomuksiin. puotiin tuli debbie blissin rivaa, josta tekaisin mallipaidan...siirtynee sitten joskus oman kaappini täytteeksi.

lanka oli mukavaa neuloa ja vaate valmistui nopsaan. kokomitotus oli ohjeessa mielestäni jokseenkin reilu, mutta mikäs siinä. mielellänihän minä olen s-kokoa :O)

malli on siis debbie blissin lace edged dress (rav. link)

näihin kuviin ja tunnelmiin. nyt petille. mahapotilas ei ole vironnut enää hetkeen.

ja perskules. sinne meni, ensimmäinen blogipäivitykseni puoleen vuoteen. bittiavaruuteen, bittiavaruusolioiden ihmeteltäväksi...saakeli...

olen siis hengissä...tai ainakin sinne suuntaan. elämä vain on heitellyt tässä "viime aikoina" ja olo onkin kuin lastulla laineilla. tulee aalto, joka tempaisee minut mukaansa ja juuri kun aalto on rauhoittunut tulee seuraava vieden minut taas mukanaan...pitäisi ryhdistäytyä, yrittää olla taas oman elämänsä herra...no rouva, mutta tämä pimeä ja kolea vuodenaika ei ole kaikista suotuisin ryhtiliikkeelleni. se suosii ainoastaan villasukkia, neulomuksia, takkatulta ja unta...niin ja ruokaa...ehkä sitten keväällä...sitäpaitsi tämä blogipäivitys on jo aikas saavutus.

pläräsin koneeni albumeita, mitä minulla on ollut aikeissa päivittää blogiin tässä kuluneena puolena vuotena, ja tässä otteita menneestä. var så god.

ingengör kävi joskus viime kesällä työmatkalla kiinassa, tuoden lapsille (omasta mielestään) namuja tuliaisiksi...namuja ja namuja...joopa joo

kauniit olivat pussit juu. ja keskimmäisessä todistetusti oli kuivahedelmiä, mutta nuo söötit possut ja kananpojat olivat kamalia lihapalleroita, jotka oli pakattu foliokääröihin. kysyin, mahtoiko herra ostaa namuset koiranruokahyllystä, mutta ei tuo ainakaan tunnustanut. roskiin menivät nämä "herkut".

miinan kanssa väänneltiin kesällä uuden kodin marjapuskiin räksänpelättimiä, joista tulikin oikei mallikkaita. tuli kirahvi

ja kana

ja hevonen

ainut heikko puoli asiassa oli vain se, että pihamme viinimarjasato rajoittui muutamaan marjaan ja höveleinä päätimme antaa ne muutamatkin räksille. toivottavasti ovat tyytyväisiä.

kesällä valmistuivat nämä siililapaset, sopivasti helteille tietty. ensimmäiset tekemäni sellaiset, mutta mielssäni on, että taidan tehdä itselleni samanmoiset, petroolin värisinä tosin...nam. (huom! mannekiinin tyylikäs asuvalinta :O) )

lankana joku seiskaveikka ja oisko sandnesin funny...kulutus...ken tietäis?

lapasten lisäksi neuloin miinalle kesäpaidan sveitsinreissulta ostamastani puuvillalangasta.

hyvä tul

ja liivin...onks tää liivi? noron ayasta. nopea ja helppo ja mieleinen. bueno siis tämäkin.

 mitäs muuta...mmm..

ex-naapurinrouvan kanssa käytiin treffaas bon jovi.

oli vuotuista ruåttinmatkaa vanhoille kotikonnuille, jolloin

biletettiin laivalla..

oltiin picknickillä vadstenassa luostarin rannassa...

syötiin jätskiä ullaredissa...

syssyllä, kun luonto loisti kaikissa sateenkaaren väreissä, kävin "akkojen" kans melomassa..

ja olin tosi kaukana kotoa...

niin, ja elämäni mies, rauno kävi pokkaamassa ypäjältä laatuarvostelusta

askellajihevosten kakkossijan, ollen paras suomessa syntynyt nelivuotias <3, mamman mukelo. kuskina hagelstamin stella.

ja niin, sit me muutimme. toivottavasti nyt on kyseessä tämän jätteen loppusijoituspaikka, sillä en todellakaan voi väittää pitäväni muutoista, joita nyt olemme tehneet neljän vuoden välein...ööö...yhteensä 4 kertaa. 4 x 4 = 16....16 vuotta! mihin ne ovat kadonneet??? juu, ensin muutin täältä keski-suomesta pääkaupunkiseudulle. tarkalleen ottaen isolle kirkolle helssinkiin ja sieltä sittemmin sipooseen (tätä muuttoa ei lasketa, kun se oli niin "pieni" ja "lyhyt"). sitten lähdettiin ruotsiin ja takaisin. tällä kertaa pohjois-karjalaan ja nyt sieltä takaisin keski-suomeen. ympyrä sulkeutuu, sillä ostimme vanhan kotitaloni. remppa alkaa olla finito, mutta pihamaassa on vielä ensi kesäksi puuhaa. syksyllä teimme salaojat ja voi poijjaat kuinka ipanoilla oli mukavaa. kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa...

märkää ja mäskistä ja paljon pyykkiä. ei ihme, että kuivausrumpumme sanoi sopimuksen irti ja kävi lepäämässä viikon korjaamolla. kovasti hommaa silläkin.

lähellä on myös liikennekaupunki, jossa eurolla saa ajella polkuautoilla.

että semmolailla. nyt kello on jo niin paljon, että on aika siirtyä levyttämään alakertaan tihun ja tuhon viereen. ne kun nukkuvat isolla petillä miun vieressä näin viikolla kun isäntä on töissä siellä em. isolla kirkolla. ja mikäs meidän on maatessa, varsinkin kun pelkään sen päivän olevan ennemmin lähellä kuin kaukana kun isompi vekara ei halua enään viereen tulla...

kun seuraavan kerran siivoan (ei ehkä kannata pidättää hengitystä sitä odottaessa) lupaan kulkea kameran kanssa läpi tämän asumuksen ja kertoa hieman "pikku" rempastamme ja kotimme nykytilasta...mutta siis, ensikertaan!

päivät ja yöt ovat kuluneet hetkittäin hyvinkin kaoottisissa tunnelmissa. luopumisen tuskaa ja riemua. vähän jokaisella. hetkittäin olen neulonut lähes maanisesti ja toisinaan sitten taas en. virittäydyin jopa ompelumoodiin ja surrurrur..berninani hyrräsi kerran jos toisenkin yön pimeinä tunteina.

ja sitten aikaansaannoksiin...

 makkarasukat ihtelle schoppelin zauberballista. nää on ihnat :O)

pipanen..oisko puotiin vikoiksi keriksi pyörimään jääneistä sublimen angoramerinosta. ohje siis garnstudiolta...jotain mä tässä kyllä taas säädin, mutta koska aikaa on tovi kulunut en kerrassaan muista mitä....

sitten wollmeisepipo nro 2. tämä pipo oli niin bueno, että päätin tehdä toisen samanmoisen ja kyllä kannatti. tästä pidän vähintäänkin yhtä paljon kuin versio ykkösestä. ohje on ..mmm..siitä kirjasta..tiedättehän...(lisään sen myöhemmin samoin kuin kulutuksenkin, sitten joskus).

sitten on vuorossa whisper cardigan IK:sta (rav.link.)

ja lankana artesanon hummingbird ja väri peacock. tästä tuli kaunis, tosin hieman...antava....pikkasen aluksi karsastin tuota kirjavuutta, mutta nyt kun siihen on tottunut, olen tyytyväinen. hihoja mulkkasin sen verran, että tein ne pussihihoiksi lepattavien sijaan.

ja koska minulla on vahvasti turkoosi-petrooli-kausi meneillään valitsin veeran/ 100%rain, still light-tunikan langaksi niinikään petroolin drops alpacan

helma ei muuten käytössä rullaannu...ja niskaan laitoin soman helmiäisnapin.

tämä on ollut TodellaPidettyVaate, niin pidetty että ajattelin tehdä toisen samanmoisen...tästäkin mallista.

aade lõngin vironvillasta tein puotiin mallihuivin, joka joskus sitten siirtynee omaan käyttöön. kiva tul.

pääsiäisenä käväisimme sveitsinmaalla sisareni pojan rippijuhlissa. menomatkalla meillä oli turkasen pitkä aika tapettavana lentojen välissä ja suuntasimme kärsät kohti jumboa, missä sattui parahultaisesti olemaan mm. pääsiäisaskartelupiste. miina halusi tehdä esa-serkulle tuliaiseksi tipun ja eikun puuhaan. lopputuleman piti, että minä tein ja tyttäreni komenteli päättäväisesti, mutta saatiin kuin saatiinkin ankka aikaiseksi.

tuo "helmimassa" oli hauska tuttavuus, josta tulemme (tulen) tekemään varmasti joskus jotain muutakin.

matkalla zurichista churiin ajoimme mennen tullen sauberin "formulatehtaan" ohi.

matka oli onnistunut. sää mitä parhain ja tein ipanoiden kanssa pieniä vaelluksia calanda-vuorelle eväsreppu selässä heiluen...oli muuten jo mansikoitakin :O)

migrossa puolestaan ihastuin tähän mansikkaan, joka minun oli pakko palata ostamaan.

nyt sitten odotan vaan kesää ja kotimaisia mansikoita, joiden päälle voi sirotella sokeria tästä kupposesta.

...niihin tulevan makuuhuoneen tapetteihin. tykästyin tähän ruskean tapetin pitsikuvioon värisilmäliikkeessä ja siitä se sitten lähti...

tuo ruskea tulee siis takaseinälle ja vieressä köllöttävä valkoinen muille seinille. lisävärinä ajattelin tuttua vaaleansinistä...toivottavasti huoneesta tulee livenä yhtä hyvä kuin mielikuvituksessani ;O).

sitten innostuin vetskarikukista

ja mopohan karkasi taas kerran käsistä niin, että vein osan jo jämsän liikkeeseen myytäväksikin.

ompelumaniani puolestaan käynnistyi tilkkupinostani ja ideastani tehdä miinalle pöllötyynyt..

ei tästä lintupariskunnasta voi sanoa muuta kuin että ei pöllömpiä :O)

sitten näin kangaskaupassa kaunista kangasta, joka suorastaan vaati muuttaa muotonsa miinan mekoksi.

kankaan leikkasin "vapaalla kädellä" ja tulos oli ihan kelvollinen sekä rinsessan että tekijän mielestä. yllättävää kyllä.

oton vanhat farkut puolestaan muotoutuivat yhdessä jemmakankaitteni kanssa miinan synttärihamoseksi.

päällimmäisestä pallokankaasta tehtiin aikoinaan kummitytölleni häihini mekko..aikaahan tästä tulee kuluneeksi heinäkuussa sen 10-vuotta, joten ei tuo härpäke ihan tuoretta ole ;O)

bileissä vaahtokarkit saivat koristeeksi päivänvarjoja

ja seurakseen mokkapaloja

ja marenkeja

ja jäätelölinnan, joka taisi jäädä kuvaamatta ennenkuin se katosi parempiin suihin...

niin ja viimeisenä linkkivinkki. löysin naapurin suotuisalla avustuksella brittikaupan, josta löysin rinsessalle kesätennarit ja halvalla. suosittelen.

ja nyt saunaan! sommoi!

kevät tuo aina mukanaan myös sisusteluvimman, mutta tänä vuonna sekin on megasize. ostimme (tai no joo, kaupanteko on ensi perjantaina) vanhan kotitaloni keskeisestä suomesta. taloon tehdään "PikkU" remontti...aloitetaan nyt vaikka sillä, että lattiat kaivetaan auki ja sitä rataa. haasteelliseksi homman tekee kuitenkin se, että minä asun viikot täällä pohjois-karjalassa, mieheni pääkaupunkiseudulla ja talo siis sijaitsee keski-suomessa...vaan eipä ole laitettu sormea suuhun (suklaata vastaavasti senkin edestä...) vaan nyt on jo järkätty remppamiehet, jotka aloittavat kuun vaihteessa, valittu ja tilattu parketti, jossa päädyin saiman lumeen . valittu makuuhuoneeseen tapetit (esitellään myöhemmin), takaseinälle ruskeata muualle taitettua valkoista, suunniteltu keittiötä ja ostettu kodinkoneet....niin ja raivattu sitä taloa, viety vanhempieni muuttokuormaa, revitty tapetteja, roudattu tavaraa uuteen kivijalkakauppaani ja matkustettu junalla eestaas niin, että vr nimeää kohta vaunun perheemme mukaan. ja sitten tämä tavan arki...raunomiäs on onneksi sijoitettu ratsuttajalla vielä muutaman viikon ja oripävät peruin..hevosessani ei mielestäni ole riittävästi sankariainesta suvun jatkamisen suhteen.

koneelta löysin nipun kuvia..kröhm..joulukuulta. nukkekotijoulukalenterjuttuja, synttäri- ja joululahjuksia jotain omia askarteluja ja kaikkea ihanaa, joista tässä muutamai ihan ensiksi kuitenkin pahoitteluni siitä, että lahjan antajia ei ole linkitetty...tämä johtuu ainoastaan suunnattomasta laiskuudestani, sillä nukkistavaroihin olen kyllä kirjoittanut keltä ne ovat mutta en nyt viitsi mennä niitä kaivelemaan...joulukalenterin voi halukkaat selvittää myös siitä aikaisemmasta postauksesta, jossa näkyy vaihtoparini...ensi vuonna lupaan olla reippaampi....ihan hetimmiten lisäyksenä, että päivittelen lahjan antajat ja vaihtajat tähän pikkuhiljaa....:

upea peili, jonka ajattelin menevän rakenteilla olevaan ravintolaan...tai no en ole kyllä ihan varma onko se ravintola, baari, leipomo vai kapakka vaiko kaikkea siltä ja väliltä ;O)

toinen pahoittelun aihe lienee kuvien laatu, sorppa.

tässä kakkosluukusta kaijalta saatu kaunis pieni pöytä/jakkara ja enkeli jotka lentelivät nukkiksen siniseen huoneesen.

kaijalta tuli myös kymppiluukusta kassi ja kaksi pullollista vuosikertaviiniä...joulupöytään.

viherkasvi olohuoneeseen...kevään tullen ajattelin kyllä siirtää tämän kuistille tai parvekkeelle...

kaunis vuodevaatesetti, joka meni hetkiseksi lasiovelliseen kaappiin odottamaan talon vieraita...

tässä kuvan synttärilahjassa oli kakkukupu, tähtiä, saviesineitä, pöytäliina, seinävaate, glögiä, kranssi, pulloaihio jne jne....

sny:ltä vuonna miekka ja kirves, eli riikalta sain jo perinteeksi muodostuneen joululahjan...inspiroivia lankoja ja TÄMÄN UPEAN SUKKALEHDEN!

sivut on jo aivan hiirenkorvilla, mutta aloitusta vaikeuttaa niin monta mainiota mallia joihin pitäisi valita vielä lankakin. ykkösenä ovat nuo kansikuvan naiseläjän jalassa olevat sukat, joihin on kirjottu kukkasia. ihanaiset.

lorraine ihmemaassa laittoi luukkuun 18 tyynyt, jotka menivät lastenhuoneeseen...tämän kuvan älysin selkeästi ottaa kalenteriluukun nron kanssa, koska tyynyyn en pystynyt kirjoittamaan antajaa ;O)

ja kuvat senkun pimenee, miniminttu lähetti ruusun talon neidille ja nalle...

kuvassa on (nyt täytynee turvautua jo selittämiseen...) even taidokkaasti tekemä tuohikoppa..vai onko se koppa jos siinä ei ole kahvaa...?? ja kirja.

taulu ja evästä talon perheelle...taulu päätyy (sitä siis ei vielä ole kiinnitetty) keittiön seinälle.

tätä pikkuruista enkelikelloa en varmaan ikinä lakkaa ihmettelemästä. niin on taidokkaasti tehty.

lisää herkkuja joulupöytään...

jouluaattona talon lapsilla oli hauskaa kun paketista paljastui pieni auto ja nukke. kyllä kelpaa päristellä...

upea luonnoskansio ja värit, sekä muutama valmis työkin...

pelargonia keittiöön ja puulasta talon emännälle..

eräästä paketeista paljastui puolestaan talja herrainhuoneen takan eteen, pari hajuvesipulloa ja enkuleita...

luukusta 7, pikkusohvalta,  kuoriutui pauligtyttö, pullo ja hopeisia kulhoja sekä juomalaseja

luukusta 13, joka niinikään oli pikkusohvalta, tuli filtti herrainhuoneeseen.

viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä nukkisjuttuna on 2010-sny:ni lähettämä käsityökori ihanaisine pienine lankoineen ja puikkoineen

ja olipa koriin livahtanut rasiallinen suklaata ja kirjakin iltalukemisiksi...oletko muuten ihan varma, että et harrasta nukkekoteilua? sen verran taidokkaasti tehtyjä nämä pienet esineet olivat.

tihun ja tuhon, sekä naapurin poikien kanssa askartelin saunatonttuja. näitä tulikin väkästettyä oikein reilumman kokoinen orkesteri jouluviemisiksi tutuille.

teimme sekä puna- että harmaapipoisia ja jotta tervan haju ei kävisi sietämättömäksi, näistä tuli vähän solakoita malleja ja tervanarua (ruskea) käytin ainoastaan osaksi. toinen osa oli puuvilla ja/tai pellavanyöriä.

ystävättäreni tiina  puolestaan antoi minulle virnuillen joululahjaksi HyvinEpäilyttävänNäköisenPaketin. Paperista kuoriutui oooh...aah...vyyhdillinen wollmeisea, nam. pipo siitä onkin jo valmiina ;O)

toinen ystävättäreni lähetti puolestaan käsinvärjättyä pitsihuivilankaa...mistähän tiesi tuon värin mieluisaksi ;O)?

kolmas ystävättäreni lahjoi minua aidolla käsintehdyllä virolaisella saippualla. kiitos tuuli.

ja vielä valmistuneisiin neuleisiin. riikalta sain joskus ammoisina aikoina keräsen wollmeisea, josta liki yhtä kauan sitten neuloin tämän todella paljon pidetyn pipasen (niin paljon, että nyt minulla on jo toinen samanmoinen)...

suurkiitos kaikille vielä kerran!

näin tällä erää, palaan lisäysten ja korjausten ja muun editoinnin pariin myöhemmin. sommoi!

niinkuin nyt tää bloggaaminenkin. nyt on jo tammikuu ja tässe esittelen anopille joululahjaksi värkkäämääni paperinarukranssia. noloa.

kulutus yksi vyyhti (100g), metallivanne askartelukaupasta ja valot tokmannilta. väriksi valitsin lilan, sillä ajattelin sen käyttösesongin kestävän vähän pidemmälle kevääseen.

bilehile-huiviin hankin langat piikkopirran osastolta tampereen messuilta..ja huivi valmistui jo viime vuoden puolella...sekin...

lankana on muistaakseni katian zenith (?) ja kulutus on kyllä kirjoitettu ylös, mutten vaan just nyt tiedä minne...tän piti päästä ulkoilemaan pikkujouluihin, mutta mulla on tylsä pomo joka ei järjestänyt moisia eikä sitten muitakaan kinkereitä ilmaantunut...pikkumakkara on siis saanut bilettää sen kanssa, kimaltaahan se niin iiii-hanasti.

minulla oli myös syntymäjuhla joulukuun alkupäivinä ja sitten osallistuin vielä joulukalenterivaihtoonkin...ja tästä kaikesta on koneeni valokuva-albumin syövereistä paljastunut vain tämä yksi kuva...muut lisättäneen myöhemmin...noloa...taas...

kiitos kuitenkin, niin juhlapäivääni muistaneille kuin ihanaisille kalenterikavereillekin!

ystävättärelleni värkkäsin päähineen kiitokseksi messujelpistä...malli on beanpole beanie (rav.link.)

lankana artesanon aran ja kulutus...mmm...yksi vyyhti...tai alun kahta. pipasta tuli aikas tiivis, eli olisin kireänä tyyppinä voinut neuloa vähän isommilla puikoilla, mutta on tämä näyttänyt ystävättäreni päässä olevan, että ei kai pipa pahasti kiristä....tai sitten sitä voi aina syyttää kun ahistaa....kuva ei tee oikeutta mallille, joka mielestäni on kaunis, mutta ravelrystä löytää paremman version.

puotiin tein mallihuivin katian ondaksesta.

neuloin huivin paria silmukkaa ohjetta kapeammaksi ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen vaikkei tällä tekniikalla ole paljoa neulomisen kanssa tekemistä. lankaa huiviin kului yksi kerä (100g), eli plussat sille. kuten nokkelimmat ehkä ovat kuvista huomanneet, minulla on vahvasti menossa petrooli-turkoosikausi...ja tämähän on vasta alkua...

rinsessa tilasi itselleen unisukat, joihin katsoin sublimen baby cashmerinon soveliaaksi langaksi...siitäkin syystä että sitä oli pari vajaata nökköstä jemmassa. no sukat (55g) poikivat seurakseen pipon (63g) ja loppulangoista neiti halusi nukelleen lapaset (11g).

tämä lanka on äärettömän miellyttävää neuloa ja piponakin mitä parhainta, mutta jostain syystä jälkikasvuni ei tykkää nukkua nämä jalassa vaan kaivelee paukkupakkasilla jalkaansa karheat saapassukat ja kömpii petiin tyytyväisenä.

nyt siirryn toviksi soffalle neulomuksen ja lasillisen cola lightiä kanssa....olohuoneen tuolin selkämyksellä odottaa muutama neule kuvaamista ja pari huiviakin on pingoittamatta....olen siis ollut tuottelias, mutta vastaavasti saamaton valokuvaaja...parempia aikoja odotellessa, sommoi ja

OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

aiheeksi sain siis kirjoneuleen ja hetken maailma pyöri silmissäni kuin paremmallakin ballerinalla. sitten vaiheeseen b, eli suunnitteluun (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty). ihastuin käsityö-lehdessä olleeseen fasset-neuleeseen kovin, mutta rajani tuntien koko paidallinen kirjoneuletta oli minulle liikaa. sitten keksin haluta reilun kokoisen liivin jossa olisi etumuksessa tuota kirjoneuletta ja tällainen siitä tuli.

tämä valmistui ja oli mukanakin marraskuun messuilla tampereella (langanpäät siististi sullottuna sisäpuolelle).

kuvia on useempi kappale vain siitä syystä, että kerrankin on jotain mitä kuvata. olen meinaan hitusen ylpeä saavutuksestani.

kaikissa kuvissa vaate on siis sekä päättelemättä että prässäämättä, mutta valmis kuitenkin. alle mahtuu tuhti poolo ja kaulaan voi kiertää huivin niin tarkenee kyllä kevätauringossa. sisätiloissa vaatteen alle t-paita ja leggingsit ja avot. taas mentiin :O).

neuloessa muistin, miksi olen kartellut kirjoneuletta (muutenkin kuin niiden kiristävien langanjuoksujen takia). silmäni eivät meinaan kestä tätä. sama juttu kuin virkkauksenkin kanssa. jos on jotain mitä pitää koko ajan tuijottaa, niin tulee armoton päänsärky. toisaalta taas siitä tuli omasta mielestäni aikas sievä, joten ei ehkä kuitenkaan jää lajinsa viimeiseksi.

nyt töllön ääreen. seuraavalla kerralla olisi luvassa käsitöitä, askartelua ja lahjuksia :O)...

iltatunneista olen joutunut luopumaan ja minun on vallan ikävä ihania oppilaitani. samoin kertaviikkoinen pilates-tunti sai jäädä, mutta muuten elo on ruvennut lutviutumaan ja nyt kun rauno lähti ystävättärelleni opettelemaan keppijumpan saloja tuntuu välillä jopa epänormaalin seesteiseltä kun ei koko ajan tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä kuka tai mikä on taas jäänyt paitsioon.

viimeisiksi hommikseen vanhassa "duunissa" jonas pyörähti ensin intiassa hakemassa itselleen mojovan mahataudin (välillä ihmettelen akateemisen sivistyksen saaneen ihmisen älyä, sillä edes minä...joka olen siis kaukana akateemisesta ja hetkittäin myös sivistyksestä en menisi neljänkymmenen plusasteen lämpötilassa ja maassa nimeltä intia syömään mäkkäriin kanahampurilaista....) ja intian jälkeen kiinassa. mikä tiesi meille kotiin jääneille mukavia tuliaisia..

miina sai söpöt hello kitty hammasharjat

ja minä helmikorun

johon pitäisi keksiä ketju...toivoin suuria helmikorvakoruja ja luulen, että joulupukki kuuli toiveeni... helmen lisäksi sain ison rasiallisen teetä, jotka isäntä oli kuulemma itse valinnut kiinalaisesta teekaupasta...jo pelkästään rasia on todella kaunis ja olen vielä tyytynyt lipittämään kaapeistamme löytyvää markettiteetä ja ajattelin säästää nämä siihen kun lämpömittari laskeutuu taas -35 tietämille...hrrr,,,

intiasta puolestaan tuli silkkihuivi ja salama kameraani ja otto sai pitkät matkat edes takaisin reissanneita legoja (tuoda nyt intiasta tuliaisiksi legoja jotka on valmistettu liki naapurissa...vaan mieluisia olivat) ja vaatetuliaisia kummallekin ipanalle.

sitten oli vuorossa halloween ja askartelin omien ja naapurin tenavien kanssa kummitukset. tämän tapaisia mörköjä oli muistaakseni öööö... mikäs askartelukuvasto se nyt olikaan? ei panduro vaan se toinen....no kuitenkin siinä kuvastossa ja onneksi pääkalloja oli paikallisessa askartelukaupassa, joten ei kun taiteilemaan. kaapissa marinoituneet harsovaipatkin saivat uutta käyttöä.

vasemmalta oikealle, minun, miinan ja oton kummajaiset.

kummitustunnelmaan päästiin myös suhaamalla kasvovärien kanssa...

isänsä näköisiä eikö totta ;O)?

välillä sitä on pitänyt tehdä töitäkin, eli ompelukone on surruuttanut brodeerauksia

messuille tuli neulottua mm. tämä pidetty ja hyväksi havaittu, ihanainen juliet (rav.link)

kuva ei tee oikeutta vaatteelle, mutta se on ihana. jopa itseni mielestä ja se on paljon se ;O)..lankana noron silk garden ja kulutus lisättäneen sitten taas joskus...

valmiiksi tuli ja oitis kovaan käyttöön joutui myös tämä zetor...löytynee jatan blogista eli täältä tai ravelrystä.

huonosti esillä, mutta sekin on hieno....(voi tätä itsetyytyväisyyden määrää :O) ). lankana liki vuoden kätköissäni majaillut jaipur silk fino, jonka ostin titityyn tiinalta viime vuonna messutessamme tampereella. upea lanka.

tämän vuoden messut menivät hyvin ja meillä oli mukavaa. osastolla apunani hääräsi ystävättäreni terja ja reissussa mukana oli myös toinen upea naiseläjä eli terhi jonka hobuset koristivat niin tampereen bussien kylkiä kuin messuhallin vessan oviakin (sisäpuolella siis ja juuri oivallisesti sillä korkeudella johon naamataulu tulee kun istahdat pytylle...miesten vessasta en sitten tiedä vaikka mieleni tekikin käydä katsomassa, minne mainokset oli siellä sijoitettu...). oli myös mukavaa tavata niin vanhoja kuin uusiakin asiakkaita ja taas niin tuttua nimeä sai kasvot...kiitos ja kumarrus. hauskaa messuilla myös itse messuamisen lisäksi oli jo liki traditioksi muodostuneet perjantai-illan syömingit paikallisessa syöttölässä...nam. reissun jälkeen kun vihdoin viimein pääsin kello kaksi yöllä kellahtamaan petille olin vähintäänkin voipunut, mutta ah niin onnellinen :O)

työn alla on myös ollut nelisen sataa löytytuoksupussia, jotka eräs yritys keksi haluta asiakkailleen joulumuistamisiksi ja kun minulta kysyttiin asiaa kuulin ääneni taas kerran sanovan "joo, kyllä se onnistuu". haastavaksi projektin teki se, että tällä hetkellä koivuissa on lehtiä vähän niukanlaisesti, mutta hätä keinot keksii ja valjastin ystäväni mukaan projektiin, pääsimme yhteisymmärrykseen erään vihtakauppian kanssa vihtojen hinnasta ja sitten ei kun kangasta repimään ja painamaan ja ompelemaan ja pussittamaan ja laputtamaan ja voin vannoa, että meidän saunassa ei tänä jouluna kylvetä vihdalla. sen verran sain suomen luonnosta tarpeekseni...aikaa tähän kaikkeen kun oli vajaat kolme päivää. että jos teidän kiulussa uiskentelee semmoinen soma koivunlehtipussukka, niin teeskennelkää edes nauttivanne asiasta...jookos?

jossain siinä ja välissä epäilin jo sosiaalitätien tulevan pelastamaan lapset ja eläinsuojelijoiden korjaavan raunon ja jonaksen suojiinsa, sen verran hässäkkää piti ja koti muistutti enemmän rytökärpän pesää kuin ihmisasumusta. olin myös suunnattoman kiitollinen koulussa ja päiväkodissa tarjoiltavista aterioista, että lapset saivat edes kerran päivässä kunnolla syödäkseen.

ja täytinhän minä tässä vuosiakin...taas kerran 21...jonas vei minut juhlan kunniaksi naapureitten kanssa bailaamaan ideaparkiin ja ihan selvästi syrjän martti lauloi just mulle "älä mene njet njet"...

juhlat päättyivät kotiin (mummolaan) palattuamme la grande finaleen ja pitelin tyttäremme oksennusämpäriä aamuyön. sunnuntain pikkumakkara oli kuumeessa ja otto isänsä kanssa mutkamäessä. illansuussa lähdin armaan lapsoseni kanssa paikalliseen citymarkettiin katsastamaan serkkupoijjaalle joululahjaa ja retki päättyi vähintään yhtä upeisiin tunnelmiin kuin edellisillan konserttikin kahdeksanvuotiaan tyhjentäessä mahalaukkunsa sisällön marketin pelihyllyyn. ja vielä kotoa lähdettäessä olin tiedustellut sankarin vointia joka oli kuulemma "erinomainen" ja siellä hyllyjen välissä en sitten kerennyt kissaa sanoa kun juuri nautittu ateria levisi yltympäriinsä.

maanantaina oli kotiinlähdön aika ja suunniteltu junamatka vaihtui kireätunnelmaiseen kotimatkaan minun ajaessa lumimyrskyssä kohti itäsuomea armaan siippani kiristellessä hampaita etupenkillä (hänen kun piti ajaa vielä tuon viiden tunnin rupeaman jälkeen kuusi tuntia päästäkseen helsinkiin) ja jälkikasvun torkkuessa takapenkillä. maanantaina sitten tautiin kellahtivat sekä mummu että pappa ja tiistaina oli sitten jonaksen vuoro. vaan meikätyttö se vaan porskuttaa :O). mahataudin jälkeen seuraksemme tuli silmätulehdus, mutta nyt näyttää että sekin on selätetty ja alamme pikkuhiljaa taas päästä kiinni tavan arjesta.

nukkekotivaihdossa sain herkulliset synttäripaketit sekä jaanalta että sinikalta (minnehän lienee muiden paketit jääneet..khöm?)..tässä jaanan paketti (sinikan esitellään myöhemmin..ne kuvat kun ovat toisessa kamerassa ja nyt laiskottaa)

kaikenlaista ihanaista, eikö?

synttäritervehdys tuli myös sny:ltäni ja oli okein ihmeissäni kun korttia koristi ehta lapinkulta :Oo. hetimmiten piti mennä yhdistyksen sivuille tollottelemaan, josko joku toimihenkilöistä voisi olla sny:ni vai voisiko kenties kyseessä olla hauska sattuma. isäntä ei kyllä ollut kortista kovin riemusisaan, sillä koiravauvakuumeeni ei tarvitse yhtään provosointia ja se samainen pöpö on iskenyt lapsiinkin. miinakin on jo päiväkodissa ilmoittanut, että "meille tulee koiravauva". nimikin olisi valmiina ja ainut, joka hankaloittaa asian vireillepanoa on tuo mies. hän ilmoittikin, että pelkää lähteä töihin, sillä jonain perjantaina kun hän palaa "täällä vain on se koira". yritin keskustella asiallisesti aiheesta tyyliin "eihän tällaisesta asiasta nyt voi yksin päättää" ja jonas vain tokaisi, että "sinä voit, olet aina toteuttanut kaikki ideat mitkä olet saanut päähäsi olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja". ja että "jos täällä joskus on koira, minä tapan sen koiran". silloin rupesi naurattamaan (huom! minua) ja kysyin, miten mies joka ei pysty tappamaan kalaa voisi tappaa koiran ja siinä oli riita valmis. että jos minä malttaisin vaikkapa ensi vuoden puolelle ennenkuin ottaisin asian seuraavan kerran puheeksi...tosin ystävättäreni peskilinjaisella uroksella on ollut tyttöystävä tässä muutama aika taaksepäin...ja kovin minua mietityttää mahtaisiko sieltä tulla joko vaaleaa tai vastaavasti mustaa narttua lisävaloilla ja isoilla silmälaseilla....siis kiitos vielä kortista :O)

sny:ni on ilahduttanut minua paketeinkin ja nyt, vihdoin viimein sain ne kuvattua ja kuvat ladattuakin, eli täs hyö ny ovat:

tihu ja tuho olivat innoissaan saippuakuplista joita puhalleltiin suihkussa ja minä eritoten noista hamppulangoista, sillä ne ovat minulle varsin uusi tuttavuus. hahtuva päätynee makkaran tumppuihin (hän kun kerkesi varaamaan sen ennen minua) ja kool aideille löytyy aina käyttöä..kun vaan kerkeisi neulomaan värjäyksensä tulokset ;O) ...suklaalle puolestaan kävi huonosti...joku söi sen... :Oo

toinen paketti oli väriltään punainen

suklaalle kävi yhtä huonosti kuin sille toisellekin...baby ull´ista en vielä oikein tiedä mitä teen...joko huivin tai sitten pipon (miina tosin himosi näitäkin, mutta nää on nyt kyllä mun) ja kässäpussi on kerrassaan hiano ja pääsi heti käyttöön (oli mukana sillä taudin täyteisellä mummolareissullakin, että junassakin on jo kulkenut ja useemmassa maakunnassakin käynyt ;O) ). niin ja älä ole ollenkaan vaatimaton. pussi oli hieno ja minä olen ollut oikein ihastunut paketteihin :O)...ja suunnattoman utelias henkilöllisyydestäsi...

ja sitten vielä sytyck:iin. minä tein sen. ja ihan itse. oikean kirjoneuleen. tai ainakin osa neuleesta on kirjoneuletta. siitä tuli oikein käypänen vaate kunhan vain saisi ne kaikki turkasen langanpäät pääteltyä ja prässättyä...aiheesta lisää ensi kerralla. sommoi!