voi juukeli. ainakin putouksen hahmot ovat syöpyneet eppuluokkalaisten mieleen...ja syvälle. hieman liiankin syvälle näin äiti-ihmisen näkövinkkelistä. itse olen neulonut liki hysteerisesti jälkikasvun matkiessa milloin juri kakkaa, milloin jonea riksusta...no okei..hieman saatan itsekin hetkellisesti fanittaa marja tyrniä ;O)...jos on joku valittava...olen silti kiitollinen että ko. ohjelma ilahduttaa meitä vain kerran viikossa.

tässä eräs putoustuotoksista, eli norolankajämälapaset ennen huovutusta. huovutettukin on juu, vaan ei kuvattu.

 palaamme siis astialle.

ja teema jatkuu. tällä kertaa sukat mulle itelle...ja syykin selviää hetkisen kuluttua...

yhdelle kävi meinaan näin

ja toiselle taasen näin

kuten voitte huomata, jalkapohjani ovat kerrassaan karmivassa kunnossa, mutta eihän tässä silti näin pitänyt käydä....vaan kävi kuitenkin...rikki ovat. koska tämä on jo toinen pari joka siirtyi sukkien taivaaseen tarvitsin ja tarvitsen kipeästi uusia käpälänlämmittimiä. seuraava pari kulkee reissuneuleena kassissa, joten minulla on toiveissa saada norosukkien lisäksi myös toinen tuliteräpari lähiaikoina.

varsinkin kun täällä on ollut vähän vileetä...

myös sisätiloissa

olen käyttänyt viimeisen kuukauden lähes ainoastaan villasukkia...ja joskus niiden päällä toisiakin villasukkia...

onneksi näyttäisi siltä, että pakkaset olisi toistaiseksi takanapäin.... vastaavasti tulemme hukkumaan lumeen, sen verta mukavasti ulkosalla pyryttää, joten en tiedä kumpi olisi parempi ja kumpi pahempi.

nukkislistan ystävänpäiväswappipaketiin kasasin nämä ja sain vastaavasti ihanaisen paketin itsekin, mutta siihen myöhemmin.

nyt siirryn päivittäiselle neuletuokiolleni. olen meinaan ottanut tavaksi töllöttää kuvaruutua aina kello yhdeksästä kymmeneen ja samalla koukuttunut jenkkipollusarjoihin...se on oma hetkeni, jolloin vain neulon ja neulon ja neulon ja joskus otan kyytipojaksi kupposen teetä, lasin colaa tai jos oikein huimaksi äidyn saatan sihauttaa sidukankin...tämä tosin on lähinnä viikonlopun hupi. siippa kun on viikot töissä savonmualla ja en kestä ajatusta siitä että lapsia täytyisi jostain syystä lähteä yöllä viemään lääkäriin enkä olisi ajokunnossa...eihän tuosta juuri vaaraa ole, sillä en muista aikaa kun olisin tuosta siideristäni humaltunut, mutta kuitenkin.