vai liekö tämä huomen niin hyvä? olin eilen niillä lingon och blåbär-lastenvaatetuppereilla ja jonas oli laittanut oton nukkumaan ennen kuin palasin. aamu neljältä poika koki olevansa tarpeeksi virkeä rangaistakseen äitiään tämän edellisiltaisesta poissaolosta. hän piti minulle todellisen itkumarinasaarnan jonka aikana isänsä päätti siirtyä nykkumaan kellariin. samaa rataa on jatkunut koko aamun. kaveri on tosi huonolla tuulella ja hurjan huomionkipeä. hoh hoijaa.

kiitos lauralle ja kristelille selvityksetä kynsikkäiden ja kämmekkäiden välillä. tekemäni käsiasiat ovat siis kämmekkäät ;o) (sanasta tulee minulle kyllä mieleen joku sienen ja kännykän risteytys, muttei kynsikäs-sanastakaan sen herkullisempia mielleyhtymiä tule).

syksyinen tusshenaponcho päätti muuttaa olomuotoaan ja siitä on valmistumassa turtles-neuletakki. laitan kyllä kuvia, jos tohdin, sen valmistuttua. muutenkin tällä haavaa on olo, että tekee mieli aloittaa tuhat ja yks rojektia eli puikkoja ja lankoja lötköttelee pitkin huussollia ja valmista ei näy syntyvän. olen myös huomannut, että jos ja kun ihastun johonkin väriin, ostan langan miettimättä sen enempää mahtaneeko väri sopia yhteen minkään muun omistamani vaatteen kanssa. perin kiusallista. onneksi (???) kohta kaapeissa alkaa olla saman verta värejä kun tikkurilan värikartoissa, että alkaa jokaiselle löytymään joku kaveri vaatepariksi. seuraava ongelmakin on ilmennyt. meinaan että kaappitilaa alkaa olla liian vähän...

nyt menen pitämään rakkaalle kiljukaulalleni seuraa jos vaikka saisi sen lepyteltyä legopalikoiden kanssa.