..lööppistara.

eilen kävi meinaten ärsyttämään (taas) kun jommankumman iltapäivälehden lööppinä komeili satu silvon ilmalento. hevonen "heitti" selästään.

maailman turhin lööppi. vallan tekemällä tehty. ja miksen mää oo koskaan näinä giljoonana kertana päässy (joutunu) samasta syystä lehtien riepoteltavaks? tai entä ne muutama satatuhatta muuta ratsastuksen harrastajaa? musta ois saanu todellisen juoruryppään ja valokuvat ois taatusti ollu meheviä, sen verran monta alastuloasentoa löytyy...on telemarkkia, sukellustyyliä, mahalaskua ja välillä on persiistäni jäänyt kentänpohjaan ja metsäteille komea kraateri.

toinen, mikä todellisuudessa enemmän tässä lööpissä ärsyttää on tuo sana heitti. tän mun kohta 30vee kestäneen hevostelu-uran aikana ei mua kertaakaan oo hevonen heittäny selästään. ite mä oon sieltä aina pudonnu...tainno ehkä kerran, sillon ku wather oli kolme vee se saatto auttaa mua asiassa, mutta jos en ois käyny naureskelemaan niitä köyryselkäloikkia enkä kiljunu lapsille aidalla "tää on yhtä hauskaa ku tivolissa" vaan pitäny turpani kii ja keskittyny tulevaan nii ois ehkä jääny putoomatta...juu. että vikapää on aina hevonen, koska siitä saadaan paljon raflaavampi juttu ku siitä kuinka hidas, kömpelö tai muutenvaan törppö ratsastaja on ollu kyydissä (enkä tässä mitenkään halua arvostella eilisen jutun ratsastajatarta).

näihin tunnelmiin päätän raporttini täältä pohjois-karjalasta.