jäi esittelemättä. pukinkonttiin ystävättärelleni tekemäni pipanen

lankana easy tai eskimo ja koristeina jotain jämäpätkiä. pyöräytetty pesukoneessa että sain vähän tiiviimmän pinnan. langan kulutus lisätään myöhemmin (täällä se on lapulla....jossain...)

toinen joulukuussa valmistunut ja paljon pidetty on dropsin ohjeella (103-1)  tehty neuletakki.

lankana sublimen merinowool ja menekki löytyy siitä samalta lapulta.... semmoinen ongelma minulla on tuon sublimen langan kanssa aina, että vaatteesta tulee hieman liian suuri. vaikka teen mallitilkun ja noudatan orjallisesti ohjeita, niin silti. vaihtoehtona en meinaan pidä sitä, että olisinkin kokoa m eikä l, eli valitsisin väärän koon.

joulunpyhinä taasen oli sukkien, lapasten ja pipojen vuoro. mallit ja mannekiini ovat kumpikin omaa tuotantoa.

menomatkalla mummolaan syntyi noron kureyon sock yarnista (väri 188) pipo. menekki 29g. sitten alkoi lapasten tikuttaminen ja kuten kuvasta näkyy. valmiiksi tulivat nekin. tosin ei samaisella automatkalla. niihin lankaa tärvääntyi 31g. riittoisaa tuo lanka....

sitten vaihdettiin väriä ja tehtiin noropipo nro II (väri 40), kulutus niinikään 29g. mä oon tarkka tyttö ;O).

otto himoitsi tätä pipoa, joten taidan lahjoittaa sen hänelle.

kolmannen pipon tein araucanian alpacasta. kulutus 68g.

sukat on kuvaamatta, joten niihin palaan myöhemmin.

rauno-mies tuli kaks (oikeesti siis puoltoista, mutta kun noi hevot täyttää aina vuodenvaihteessa) ja läks eskariin, eli allekirjoittanut kaivoi esiin harjoittelusatulan (ostin vanhan ponisatulan, jonka kanssa ei pääse parku vaikka tyyppi pistäis pitkäkseen..) ja vyötti sen kiinni varsan selkään. kuvittelin, että toimitus aiheuttaisi edes pientä närkästystä mutta katin villat. vähän se päätään viskoi, mutta siinä kaikki. hirnumaan tammoille ei tosin satula selässä pysty.
 
pelottavaa tuossa harjoituksessa olikin sitten äitee, eli minä, joka alkoi hyppelehtimään "keveästi" (juu, keveästi kuin tykinkuula) vierellä, ikään kuin selkään nousten, jollon rane näytti just siltä että "tolla naisella on jääny aamulääkkeet ottamati, ja se on Vaarallinen". siinä sitten ensin niiailin ja silittelin ja kiersin hevosta ranen kattellessa silmät ymmyrkäisinä ja joka kerta kun pääsin pupuloikkiin se peruutti tuijottamaan turvallisen välimatkan päähän. pompin ja pompin ja pompin (jos joku hevosista tietämätön ois mut nähny nii se ois taatusti ollu samaa mieltä kun rane) ja pompin ja siinä pomppiessa alkoi jo tulla pirun kuumakin. minä kun olin pukeutunut tunninpitoon eli lämpimästi. naamani punoitti ja pompin ja pompin ja pompin, kunnes varsa selkeästi tuumasi, että hullu se on, mutta vaaraton ja antoi pomppia. katseesta kuvastui enää korkeintaan sääli.
 
rane on saanut myös kaksi varsakaveria, joiden kanssa se pelmuaa tarhassa oikein urakalla. no kivaa sillä on ainakin. toinen kun suokeista väsyy niin toinen on tikissä. rauno puolestaan itse on päivä päivältä karvatuppoa tai nahanpalaa köyhempi, mutta semmoista se on oripojan elämä.
muuten tuntuu vahvasti siltä, että varsastani on kasvamassa oikein asiallinen hevosenalku. nähtäväksi jää, kuinka pyörälle päästään naiset, eli tammojen kevätkiimat saavat teinipojan pään.
nyt telkun eteen tuijottamaan criminal mindsia ja neulomaan. adjö.