miksi näille pitää aina keksiä otsikot? olen niin saamattomalla tuulella, että se vaatii turhan suuria ponnisteluja. koska myös inhoan kuvattomia päivityksiä, tein tikusta asiaa ja otin kuvan keskeneräisistä töistäni...se villatakki jäi sitten kuvaamatta...

53150.jpg

mohairhuivi, jenkkiveska ja ponchon tekele.

ja kuva mattotakista "ihmisen" päällä "vassokuud":

53153.jpg

sain jonaksen vonguttua malliksi sillä ehdolla, ettei pärstävärkki tule kuvaan. lisäksi siippani puettua takin yllensä, tulin taas kerran huomanneeksi eron miehen ja naisen ruumiiden välillä...eikä insinööri todellakaan ole mikään atleetikko. siinä missä hihat ovat mulle löysän oloiset, sai jonas ängetä käsiään oikein kunnolla ja silti hartiat kiristi (meikäläisellä se kiristys tulee sinne kehon keskitietämille...) ja turha vaatetta olisi edestä päin ollut kuvatakkaan. vaikkei oma rintavarustukseni ole pienimmästä päästä, se onnistuu kuitenkin jotenkin paremmin soluttautumaan em. vaatteen sisään kuin jonaksen vastaavat. että tuskimpa tästä kuvasta tulee hullua hurskaammaks.

palatakseni tuohon pärstävärkin kuvaan tulemiseen, niin kyllä tähän maailmaan vatipäitä mahtuu. tallillamme on eräs about 11 vee neitokainen, joka oli laittanut kuvansa kotisivuilleen...josta sitten joku törkyturpa oli sen bongannut, kopioinut ja liittänyt jonkun alastomaan vartaloon ja ei kun tissipimppisivustoille. kysyttyäni, että mahtoiko edes olla pamela andersonin kroppa, kehotin tyttöä painumaan poliisien puheille. yllättävän hyvin neito asiaan kuitenkin suhtautui, vaikka koulun vahtimestarikin oli hänelle asiasta maininnut...ja jokainenhan voi sitten itse päätellä, että miten vaksi oli tullut asiasta tietoiseksi...

torstaina olemme lähdössä käväisemään suomenniemellä. jonas painuu mutkamäkeen, otolle mummu on luvannut tehdä munkkeja ja meitsi taitaa mennä hipelöimään paikallisten markettien niukkaa lankatarjontaa. aamulla meinasi iskeä pikku paniikki kun eteisen pöydälle laittamiani lippuja löytynyt sitten mistään. tivasin asiaa jonakselta, joka kielsi kuuna kullan valkeana nähneensäkkään niitä, mutta totesi heittäneensä samanlaisessa taskussa olleet vanhat junalippunsa töissä roskikseen. odotin, että hän kerkesi työmaalleen ja soitin perään jotta josko voisi mulkaista sinne rodeen ja siellähän ne olivat...ja syy oli minun, koska en ollut pitänyt lipuista parempaa huolta.

samoin hänen bussimatkansa tukholman kokoukseen sai ikävän käänteen kun bussi ei tullutkaan. hän oli kovin tuohtunut soittaessaan minulle seisottuaan vartin verran pysäkillä (siis ennen kuin oli lukenut lipuista että ko. bussi ei kulje hänen työmaansa bussipysäkin ohi vaan toista reittiä...vaikka edelliskerralla se oli juuri siitä, missä siippani tänään törötti pysäkillä). ensin ajattelin että olisi viisaampaa pitää mölyt mahassa, mutta kiusaus voitti ja kysyin, mahtaako hän olla kuullut puhuttavan aikatauluista ja reiteistä ja siitä, miten nämä joskus saattavat olla kytköksissä toisiinsa...