no ensinnä siihen iloiseen tapahtumaan, että totesin jouluhässäkän olevan enemmän takana kuin edessäpäin. joulukortit on valmiina odottamassa postitusta (jonaksen tehtävä). täkäläisten lahjat on paketoitu ja huomenna jaettu. löysimme myös jo unohtuneen lahjajemman..khöm. ensi vuonna kirjaan kaik ylös jo keväästä asti...neulomukset on neulottu...mitä nyt jotain...ehkä...luultavasti...mutta kaik pakollinen, eli suunniteltu on pulkassa. äitin puolesta pitää kummitytölle vielä noutaa pari arabian koko-sarjan kaffekuppia, että jos joku sattuu tietämään, onko ko. tuotetta itiksen anttilassa, olisin kovasti kiitollinen.

sitten ihmeellisiin asioihin. ponini oli tänään kuin ihmisen mieli. tätä ei ole tapahtunut vielä koskaan. rento, letkeä, rauhallinen ja ihan koko ajan saamatta ainuttakaan slaagia, sinkaisematta kertaakaan takavasemmalle ja mulkoilematta mitään. mikäli sama jatkuu huomenna. mittaan lämmön. jonaksen musse (ei meidän jonaksen) ei sitten puolestaan ollut, vaan yritti jyrätä ylitseni tarhaan vietäessä niin, että päidemme osuessa yhteen näin tähtiä. suomenkielen lyhyen oppimäärän kertausta ja raivoisaa huitomista. sitten tuo 800 kg:n lihabiitti tuijotti minua koko loppumatkan, muttei tohtinut enää korvaansa lotkauttaa.

ja kaikkein ihmeellisin asia on se, että insinööri paketoi joululahjoja. HUOM! HUOM! HUOM! joskus tavatessamme sain hänet kerran innostumaan joulukorttien teosta, mutta vain sen yhden ainokaisen kerran. lisäksi hän sattui näkemään sen ostamani mustan pellavalangan ja totesi "mikäs näin hieno lanka on?", johon vastasin, että ajattelin tehdä siitä itselleni huivin, johon armaani "siitä tulee varmasti todella upea huivi". lisäksi hän toi minulle tähän koneen äärelle kupposen teetä. olen äimän käkenä ja jos omistaisin astmapiipun, olisi nyt pössyn paikka...että eiköhän se digikamera-asiakin tässä pikkuhiljaa nytkähdä etiäpäin...

nyt taidan palkita itseni sen mustan pellavalangan hipelöinnillä mallitilkkuineen..nam..