konitohtori ol ja men ja ainut mitä se löysi pelini kintusta oli pienenpieniä hiekanjyviä tms. (kiitos mari peukutuksista, niistä taisi kerrankin olla apua ;O) ), mitkä oli ilmeisesti jäänyt haavaan vaikka olin olevinani tarkkana kuin porkkana puhdistaessani skraidua. jyväset joko poistuvat luontaisesti (= mätivät ulos) tai koteloituvat, joten ei muuta kun menoks. mieli on iloinen, sillä paljon mielummin maksan elulääkärille siitä, että tämä toteaa hevoni terveeksi kun siitä, että siitä löytyy joku mieletön pöhö ja edessä on puolen vuoden kävelykuuri. tohtori halusi tietenkin nähdä hevoni myös liikkeessä, mistä syystä nyt on itsellä hieman vaivautunut olo. pingottuani pitkin pihamaata ja loikittuani lätäkköjen yli vihreät lantsarit viuhuen poni perässä tyylillä, josta tommi eviläkin olisi ollut kateellinen on lantion seutu nyt hieman hellänä. maha-asukkaalla oli mitä ilmeisimmin lystiä, sillä toimitus villitsi sen täysin. otan siis illan rauhallisesti ja keskityn kaiken tarpeellisen asemesta käsitöihin.