tämän kertainen päivitys on todellinen sekametelisoppa ja tästä sitä aletaan lusikoida.

edit: pannulappukohta poistettu kun nää olikin jo "esitelty" :oS

 

ja leivottu fimosta karjalanpiirakoita (näin pohjois-karjalassa asuvalla toki pitää olla piirakoita tarjolla myös minikoossa) ja pyöritelty hyasintinaihioita helmistä ja kuumailmapistoolin liimasta (ohjeen bongasin jostain nukkisblogista, mutta en hömelönä pannut osoitetta ylös jotta olisin sen voinut tähän linkittää)

lisäksi kuvassa on huuto.netistä huutamani korit, jotka päätyvät liinavaatekoreiksi, kunhan ensin saan aikaiseksi tehdä niitä täkkejä ja liinavaatteita.

huuto.netistä huusin myös tämän kanarialinnun ja tyttösen, joka näytti erehdyttävästi miinalta jo ennen meikkausta, mutta otto kerkesi ennen minua tussin varteen ja suhasi nukelle tuikean ilmeen ja punaa pitkin naamaa...minä vähän ihmettelin kun poika huuteli keittiöstä että mihin sinä olet ajatellut tällä punaisella tussilla piirtää...toivottavasti irtoaa esmes kynsilakan poistoaineella....

neitee tarttee myös hieman tyttömäisemmän asusteen...sitten myöhemmin.

lupasin joskus aikaisemmassa postauksessa esitellä ruotsintuliaiseni (itseltä itselle ;O) ) ja tässä ovat ihanaiset angoralangat...ajattelin niitä kaksiväriseksi huiviksi ja pipoksi. en vaan ole raskinut ruveta neulomaan, joten tuolla ne pötköttävät olkkarin pöydällä silmänruokana...nekin. ingengör jo vihjaili, että rouvan sopisi raivata pöytä kun ei siitä enää lankojen alta pintaa erota..pöh. langat eivät selvästikkään puhuttele häntä kuten minua.

tämä nukenhattu (jonka ensin piti olla miinan hattu, mutta tekijälle sattui mittavirhe) on ollut lankakopassa jo kauan ja kun vihdoin oivalsin, ettei kukaan sittenkään käy sitä siellä päättelemässä, otin neulan kauniiseen kätöseeni (kaunis ja kaunis, tämä onkin jo aivan toinen tarina) ja pujottelin kaikki kaksi langanpäätä piiloon. punnitsen sen sitten taas joskus tuonnempana (kun löydän sen). edit: 26g

eräänä aamuna männäviikolla kun rupesin petaamaan sänkyämme, löysin sieltä nämä

likaisen mielikuvituksen omaaville vain tiedoksi, etteivät nämä ole olleet vuoteessamme isin ilona, vaan jompikumpi jälkikasvustamme oli tuonut ranen kuolaimet petillemme. se mikä minua ihmetytti, oli se etten ollut huomannut niiden olemassaoloa nukkuessani. enkä minä niin fanaatikko harrastaja ole, että säilyttäisin hevosten kamoja makuuhuoneessa tai edes sisällä. nämä vain oli juuri ostettu pojalle eskarikuolaimiksi (ja jos se ei kelpuuta näitä vaan vaatii sprengereitä nii multa pääsee poru) ja odottivat kodinhoitohuoneessa siirtoa heppakaappiin.

tästä pääsinkin aasinsiltaa pitkin itse kingiin, tuohon hurjaan yksivuotiaaseen orhiin...jonka tapasin kohtuullisen rennosta asennosta tänään laitumelta

sitten hän armollisesti kohottautui, jotta sain pyyhittyä rähmät silmistä ja rapsutettua

ja palasi takaisin alkuasentoon

hei pliis kaverit antakaa mun olla..

mua nukuttaa..

sais tyyppi vähän varoo, ettei moisella elämäntyylillä tuis makuuhaavoja. yritin kuiskutella korvaan pelottavasta sapelihammastiikeristä joka upottaa torahampaansa viattomien maassa makoilevien varsapolojen ahteriin, mutta tarina ei tehonnut toivotulla tavalla. iltasadusta se kyllä meni, sillä silmät lupsuivat kiinni ihan väkisin. juu, villihevoslaumassa kaveri ois jo syöty.