tällä(kin) kertaa pään halkaisijana toimii hevo-tinttamarelli. neidin piti lähteä eilen ypäjän suuntaan, sillä olosuhteiden pakosta en kerkeä häntä itse kelkkomaan ja stuntmanitkin alkavat olla hakusassa. aamuvarhaisella menin kampaamaan ponin lähtökuntoon ja kahdeksalta ajoi rekka pihaan tätä noutamaan. kului tunti, kului kaksi ja hevonen nökötti lastaussillalla kun suolapatsas. yleensä tunne on huima kun on se 600 kg raakaa lihaa jalkojen välissä, muttei mitään käsitystä siihen mihin suuntaan tämä lihakasa ampaisee ja millä nopeudella. eilen samainen kilomäärä oli narun päässä ja minulla oli vissi tunne, että se ei nitkahda siitä sen paremmin eteen kuin taaksekkaan päin. yhdentoista jälkeen tulimme kaikki siihen tulokseen, että tintti on parempi siirtää sisätiloihin. ja hetken kulutta lähti rekka hevon jäädessä nököttämään karsinaansa. sieltä se hirnahteli iloissaan perääni, mutta minä en ollut juttutuulella. taitaa olla parhamiillaan tuo eläin juhannuksena grillissä. tämä on jo toinen kerta kun se tekee mulle tämän ja kerta on kerta mutta kaksi kertaa on tapa. kerroin kyllä tintille, että tiedän auton mihin kaikki ovat aina menneet. vastustelematta ja koukulla vetäen ja että on vain ajan kysymys kun hänkin saa kokeilla sitä kyytiä. olen aivan lyöty ja lannistettu ja egoni on taatusi pienempi kuin pihassamme mylläävällä kastemadolla. tämä on toinen kerta yli 20-vuoden hevosteluni aikana kun jää peli laittamatta kyytiin ja kummallakin kerralla kyseessä on oma herranterttuni. tosin kerran eräs toinenkin suokki kokeili kärsivällisyyttämme melko pitkään, mutta meni loppujen lopuksi sisään yhtenä palasena. että olis suokkitamma kaupan....

tuunailin sitten päivänä muutamana jonaksen aikoinaan intistä sosialisoiman toppatakin uuteen uskoon..

543676.jpg

tuossa miinan esittelemässä kuvassa takki on auki, eli vuoresta tuli kauttaaltaan miss biggymäisen vaaleanpunainen..nam ;O)