tai ehkei sentään. kyl tää undulaattitoppi ihan oma on. aluksi mietin vähän keltaisen värin kanssa, mutta tulin tulokseen, että kun naaman lähelle laittaa jotain muuta väriä en ehkä näytä muuta kuin ainoastaan muotojeni puolesta munankeltuaiselta. hyvä tuli ja uskon käyttäväni vaatetta paljon kunhan ensin tulisi vähän lämpimämpi...

lankana on NY:ltä saamani puuvillalanka yhdistettynä samasta osoitteesta tulleeseen pörröön ja jo iäisyyden kaapissa lojuneeseen novitan jazz´iin (olihan se se yks puuvillalanka ajan takaa??).

38516.jpg

mallin, tai oikeammin idean nappasin aikaisemmin esittelemästäni verenasta. tosin ei kai minulla mikään tule valmiiksi asti ihan ohjeiden mukaan... ja koska nauhalanka lopahti tai enteili sitä, tein etukappaleen yläosaan jazzilla helmineuletta. ihan toimiva variaatio. lisäksi lankavarasto väheni 288 g:lla.

olympiatyöni clapotiskin on voiton puolella. eilen illalla kun jonas kantoi nukkuvaa ottoa sängystämme omaansa, kysyi jälkikasvumme unenpöpperöisellä äänellä "dädä, missä äiti on?", johon isänsä vastasi että "sohvalla kutomassa". "ai jaa, taas" oli poikamme kommentti, josta voitaneen päätellä se, mitä äitee on viimeajat tehnyt ja tekopaikan sijainnin.

taidan palailla asemiin, sillä eilen nuha ja yskä toi ystävänsä korvatulehduksenkin vieraaksemme. ja otto on tosi hilpeä tapahtuneesta :O| .