se, että pahin joulustressi lakkasi, laukaisi minussa (taas) jonkun pöhön. just eilen illalla elvistelin jonakselle joka valitti tukkoisuutta, että minäpä olen nyt aivan terve ja hyvin syyhkii ja kilkuttelin huivia siitä pellavalangasta. ylpeys käy lankeemuksen edellä. nyt kärsä valuu ja olo on kun joku ois hutminu pesismailalla. epäilen kyllä hieman josko jälkimmäiseen voisi olla osasyynä se musselta samani tälli?

jonas toi eilen kotiin lahjuksiksi saamansa megaison suklaarasian ja pari kiloa juustoja. sitten hän kysyi, että kenelle tuo rasia annetaan, me kun emme ikinä saa sitä syödyksi. TÄH? emmekö muka? tuohan katoaa massuuni ihan vain alkupaloina. jos se pitää jollekulle antaa, pidän kyllä huolen, että vietän joulua samassa osoitteessa kun rasian saaja. kummityttöni anna voisi olla hyvä kohde. hän kun ei syö lainkaan suklaata....vai periytyvätkö lahjat perimisjärjestyksen mukaisesti jo elinaikana? jos näin on, rasia siirtyisi sisarelleni, joka on suklaan syönnin suhteen pohjaton kaivo..lienee geeneissä..

täkäläiset joulumuistamiset on toimitettu onnellisesti saajiensa postilaatikoihin. valitsin tarkoituksella pukkireissulleni aamun, jolloin kaikki kunnon kansalaiset ovat töissä, enkä näin ollen jää ovensuuhun juoruamaan. tallille on tosin vielä viemättä ingridin ja kennethin pehmotonttu ja emmyn pipa, mutta sen asian toimitan vasta iltapäivällä.

täkäläiset eivät muuten arvosta pätkän vertaa käsityötä, eli leiville se ei ainakaan lyö. oton kerholla oli jonkun lapsen mummohenkilön maalaamia joulujuttuja. itse tilasin (ku taas halvalla sain, paits että oisin ostanu muutenkin jotain ihan kannatuksen vuoks) puisen reen, jonne voi laittaa servettejä, pähkinöitä, konvehteja tai mitä nyt mieleen juolahtaa. kooltaan reki on about semmonen 20 cm pitkä x 10 cm korkea ja siihen on käsin maalattu puolukoita, havuköynnöstä etc. sitten tilasin vielä semmosen 10 senttisen hyllyn reunaan laitettavan tonttutytön, joka ikään kuin roikkuisi havunoksasta. myös käsin maalattu puinen asia (saakelin digikamera tai sen puute. kuva kertoo kyllä toden totta enemmän kuin tuhat sanaa...tulen kyllä laittamaan tekeleistäni/ investoinneistani kuvia sitten jälkikäteen kun a) olen saanut sen kameran b) filmi vanhasta on kehitetty). kummastakin näistä käsin maalatusta jutusta maksoin yhteensä 80 kr, eli semmoset 8 €.

kiitos kaunis annelle, joka laittoi neulontalistalle tämän oivan linkin. olen tässä printtaillut jo tämän ja tämän joulupuhteiksi. ensimmäinen otto-oravalle ja jälkimmäinen itselle. lisäksi myös nämä sukat ilahduttaisivat varmasti otoa.

nyt menen soffalle filtin alle seuranani kuppi teetä, suklaalevy ja kudin. adjö.