en siis ole liittynyt suorasääristen seurakuntaan vaikkei minusta kuulukkaan mitään..paitsi puikkojen kilinä lähellä oleville... myöskään kuvia ei ole eikä tule, sillä olemme edelleen täällä suomenniemellä. just tällä hetkellä en kuitenkaan osaa sanoa onko se etu vai haitta, sillä viimeiset pari päivää ovat kiristäneet hermoraukkani äärimmilleen.

toissapäivänä sain anoppilassa kilarit ukkokullalle, joka ystävällisesti oli sukunsa kanssa lähtenyt uimaan minun hortoillessani itiksessä. vara-avain oli jätetty sopimuksen mukaan jemmaan mutta hälläriä ei oltu sopimuksesta huolimatta jätetty aktivoimatta. avatessani oven ja kuullessani piip piip piip-äänen tajusin olevani ansassa. sitten alkoi huutamaan hälläri, hetken kuluttua tien vastapuolelle ilmestyi mummo joka huusi kilpaa hällärin kanssa epäillen minua murtovarkaaksi (ja kuka hiivatin murtovaras jää hälytyksen lauettua seisomaan rapulle giljoonan muovikassin ja avainnipun kanssa???) eikä kukaan vastannut puhelimeen, ei jonas, ei veljensä..sisarensa vastasi, muttei tiennyt miten hälyttimen saa vaiennettua...hetken aikaa mietin kuristanko kiljuvan mummon, sytytän tulen kivijalkaan vai nakkaan puhelimen jorpakkoon...ainut selkeä mielikuva kuitenkin piirtyi mieleeni ja se liittyi oleellisesti jonakseen ja siihen miten hänelle on käyvä...onneksi appiukko vastasi vihdoin viimein ja saatuani hälytyksen vaiennettua katosi mummokin. onhan se hyvä että naapurit pitävät huolta toisistaan, näin jälkikäteen ajateltuna, mutta voisi sitä kuitenkin tulla lähemmäksi että sitä kuulisi mitä toisella on sanottavana ja jos näkee että yritän epätoivon vimmalla soittaa puhelimella apua ja olen jopa saanut sanottua väliin olevani talon miniä hälyttimen huutaessa taustalla, käsittävän ettei tässä kerkeä päivän kuulumisia vaihtamaan ja säästä puhumaan....

eilen tulimme omille vanhemmilleni ja järjestin selkkauksen puolestaan äitini kanssa, joka kello puoli yksitoista yöllä oli sitä mieltä että olen huono äiti koska haluan kolmevuotiaani menevän nukkumaan ja tämä rupeaa kränäämään vastaan ja toteutan silti haluni. tuollaiset yökukkumiset ovat meillä melko tavatonta, sillä kotona mennään nukkumaan ihan ihmisten aikoihin.

olen tässä kilkutellut hermojeni tasaannuttamiseksi melko ahkerasti. muutamaa senttiä vaille valmis on lyhythiainen paita tahitista ja toinen puikoilla oleva työ on valkoinen neulejakku jonaksen siskolle. nyt painun tekemään ensimmäisen valmiiksi.

ps. neljän viikon makkarasaldo on 3 makkaraa. hyvin, eikö totta? mansikoita on sitten mennyt vähän reilummin...