kk kyseli, miten pelini rantautui suomenniemelle. tässä siis lyhykäisyydessään (?)

ajattelin, ettei ole kovin mukava tunne huomata aamulla autokannella, että traikun perälauta on tuhannen mutkalla ja poni istuu jonkun mersun konepellillä, eli olin kaukaa viisas (ja läheltä kaunis) ja tovin vertailtuani kuljetusfirmojen hintoja soitin ja valitsin hillstablen elmarin. hyvä valinta. suosittelen.

pientä jännitystä lisäsi tieto siitä, että tinttamarelli ei ole kovin "lastautuvaa" tyyppiä. elmarin kurvattua rekan tallin pihaan, otin ponin ulos karsinasta ja kun neiti äkkäsi auton pihassa jämähti hän niille jalan sijoilleen tallin käytävälle. sivuliirtoa pihamaalle ja puolentoistatunnin seisokki lastaussillalla, jonka jälkeen (ja pihan tyhjennyttyä ylimääräisistä ihmisistä) käveli rinsessa sievästi autoon.

elmar oli käynyt hakemassa matkalla marketista muovipussillisen omppuja ja syötellyt niitä neitille pitkin matkaa (tie hevosenikin sydämeen käy vatsan kautta), koska oli tuumannut että olisi tuo hyvä saada takaisin jos ja kun pudottelee muita pelejä uusiin koteihinsa. näppäränä hän oli kuitenkin ottanut kaikki "pikkuelävät" ruokintakäytävää pitkin, mutta tintin takana seisoi yksi tamma jota purettaessa oli omanikin ollut pakko ottaa pihalle. omenat olivat auttaneet, ken tietää, mutta lastaus oli kestänyt tällä kertaa vain kymmenisen minuuttia.

näin päätyi siis tinttamarelli ja omppupussi joensuuhun ja kaikki olivat tyytyväisiä.

nyt vaan odottelen pahvilaatikoiden loppumista, että pääsisi ihan itse kelkkomaan peliään vähän useammin. ei ehkä ole halvin psykiatri näillä kulmilla, mutta taatusti tehokkain.

öitä!

ps. kiitos liisa vinkistä...ajattelin vaan jos taas ois päässy siitä mistä aita on matalin, eli löytänyt valmiin ohjeen ;O)

pst. tietääkö kukaan, pitääkö oliivipuuta kauneusleikata (sisäsellaista siis)?