olen yrittänyt viimeiseen asti välttää ääneen kiroilemista mutta tänään on suustani pulpunnut enemmän tai vähemmän painokelvotonta tekstiä pitkin päivää.

aamupäivällä sovimme kyläilystä oton "tyttöystävän" kotiin (saattaa olla viimeinen kerta kun meidän perheelle kutsu esitetään...) ja iltapäivällä saavuimme taloon pullapussi kainalossa. otto ja sofia aloittivat heti hurjat leikit ja kikatus ja töminä yltyi yltymistään. "voi kun on lapsosilla hauskaa" ja "ompa mukavaa kun on hellanteltuilla on niin mukavaa ja viihtyvät noin hyvin yhdessä"...päivittelivät aikuiset, allekirjoittanut mukaan luettuna...kunnes paljastui koko totuus raadollisuudessaan. otto oli jostain löytänyt mustan paksun tussikynän (taas kerran, niin kuin emme olisi asiasta keskustelleet tapaus autonpenkki kohdalla jo aivan riittävästi) ja piirtänyt a) rappusten alla olevan lattian b) vanhempien parisängyn alta noin yhden neliön lattiapinta-alaa d) yläkerran aulan lattiat niiltä kohdin kuin matto ei sitä peittänyt e) parin kolmen a4:n verran yläkerran tapettia (en voi kuin ihmetellä tussin riittoisuutta), sofian lyödessä tahtia ja nauraa kikattaessa (varmaan oton kohtalolle kun taideteokset paljastuvat). isäntä kaivoi pesusoikon ja -aineet ja jonas lähti mukaan siivoamaan minun jyrsiessä kynsiäni ja miettiessä jälkiabortin mahdollisuutta. perheen äiti yritti olla lohduttava, vaikka totta hitossa mua ainakin sapettaisi jos jonkun toisen lapsi tulisi tärväämään meidän lattian ja tapetit...varsinkin kun jälkimmäisestä tussi todistetusti irtoaa hivenen heikosti. kyläily sai siis nolon lopun ja heinosen perhe palasi kotiin vaitonaisina.

momentos. nyt pitää mennä ottamaan napit uunista...

olen iltapuhteina askarrellut terapeuttisesti nappeja fimo-massasta (josta muuten pidän enemmän kuin siitä toisesta, pehmeäpää näes). aniliini massa näytti muuttuneen uunissa viininpunaiseksi..no ihan hyvä väri ruusunapeille. koetan huomenna saada napsastua kuvan aikaansaannoksistani. aamupäivällä on tosin tallilla siivoustalkoot ja sitten raivataan ja kunnostetaan laidun ja tinttamarelli pääsee ansaitsemalleen kesälomalle mutustamaan tuoretta ruohoa.

päivän kiroilukiintiöön on vaikuttanut myös rakas aviomieheni. jonas ymmärtää tunnetusti tietokoneista yhtä paljon kun sika pohjantähdestä ja oli saanut koneemme onnistuneesti mykäksi (tarviiko sitä mennä käpälöimääna asioita jos tietää 99% varmuudella jonkun menevän vikaan...sama meinaan koskee jonaksen kohdalla kuivausrumpua. sieltä ei koskaan tule ulos herran käsittelyn jälkeen mitään entisen kokoista)... ei siis  muuta kuin sisään vikasietotilan kautta ja elvyttämään laitetta. tuuria oli ja värkki virkosi ja tässä minä nyt istun ja mietin että menisikö tämän kirjoituksen jälkeen vielä blockettiin katsomaan huonekaluja vaiko suoraan nukkumaan....taidan kallistua jälkimmäiseen. öitä!