..olin juuri menossa laittamaan saunaa päälle eilen illalla ja valmistauduimme hakemaan jonasta junalta kun vessasta kuului tömähdys ja sen jälkeen hirveä parku. otto-polo oli haavoittunut taistelussaan wc-pyttyä vastaan ja kalauttanut leukansa kannen reunaan (hän kuulemma suoritti tarpeitaan pytyn päällä seisoen ja kinttu lipes...). pikainen tarkastus ja kun en päässyt varmuuteen oliko haavasta pullottava valkoinen asia lihanpala vai leukaluu, rullasin desinfiointiainetta, sideharsotaitoksia ja teippiä jätkän leukaan ja lähdimme kohti sairaalaa. poika painoi käskystä reippaasti haavalappua koko matkan ja väitti, ettei haava ole lainkaan kipeä eikä näin ollen tarvitse lääkäriä. ei auttanut selitykset.

en muuten koskaan suomessa ole nähnyt ensiavussa niin paljoa hoitajia yhtä aikaa. niitä oli kuin vilkkilässä kissoja (juoruilemassa keskenään), muttei ainuttakaan vastaanottotiskillä, eikä kukaan pitänyt hoppua lain tullakseen kysymään että mikäs teillä on hätänä. painelin soittokelloa ja kiroilin hiljaa mielessäni, sillä veri alkoi tulla läpi taitoksistani ja olisin mieluusti luovuttanut vastuun osaavammalle. sitten kun siihen kolmannen soiton jälkeen tuli tätönen, kysyi hän tapahtuman kulun kuultuaan, että haluanko että se tikataan vai riittääkö, että joku vain katsoo sitä....idiootti...katsella voin kotonakin että en minä sitä varten lastani ensiapuun raahaa ja tikkaustarvetta en tällä kokemuksella pysty päättelemään, sillä ainoat omakohtaiset paikkauskokemukset rajoittuvat villasukkiin. siitä päästiin sitten oikein mukavan naishoitajan kautta lääkärin pakeille ja tämä ompeli neljä nättiä tikkiä leuan alle. tätä ennen otto oli kuitenkin rauhoitettu (äitin toimesta), sillä ilman rauhoittavia hän ei päästänyt ketään metriä lähemmäs itseään..ja onnistui rauhoitettunakin kerran hutmaisemaan lääkäritätiä.

jonas oli jossain vaiheessa tullut junalta suoraan sairaalaan, onneksi, sillä mömmöissä oleva 18 kiloinen lapseni ei ollut niitä maailman helpoimpia kannettavia. selkeästi otto tulee myös olemaan pahapäinen kännissä..varsinkin laskuhumalassa, sillä kotiin päästyämme alkoi liskojen yö. jätkä raivosi, huitoi ja puri ja potki ja teimme nukkumisvuorot. minä sain nukkua alkuyön oton petillä ja jonas aamuyön, oton ja toisen meistä nukkuessa isolla petillä. saihan poika onneksi välillä unen päästä kiinnikin, mutta heräsi sitten taas hetken kuluttua raivoamaan. luulen kyllä, että raivoamiseen osasyynä oli väsymyksen lisäksi pelko, sillä kintut eivät oikein kantaneet ja pää oli taatusti  hieman pöpperöinen. tässä kuva arjen sankarista tältä aamulta:

11623.jpg

illalla kotona jonaksen salkusta löytyivät nämä:

11622.jpg

miesten verena (onkohan tuo vihje) ja diana, jossa valitettavasti ei ole ainuttakaan neuleohjetta, mutta mukavia ompeluksia kuitenkin. kentällä oli myös monia "ristiinompelu"-lehtiä, kuten jonas asian ilmaisi (tulkitsin ristipistolehdiksi), mutta niitä hän ei kuulemma tohtinut ostaa kun oli liian monta mistä valita.

nyt oravanpojan viihdytykseen. muumi-video pääsee huilimaan...