ruåttin kevätretki on nyt purkissa ja paluu kosteaan pohjois-karjalaan sujunut kohtuullisen kivuttomasti. matkamme tosin alkoi reippaalla vauhdinotolla jämsän aluesairaalan päivystyksestä kun ensimmäisenä retkiaamuna käväisimme toteamassa otolla silmä- ja miinalla korvatulehduksen ja osa matkakassasta siirtyi paikalliselle apteekkarille.

lähtiessämme täällä jojensuussa ei ollut kuin pienet vihreät mokkulat oksien päissä. ei edes hiirenkorvista voinut puhua. mitä lähemmäksi turkua saavuimme sitä vihreämmältä luonto näytti ja Motalassa hevoset laidunsivatkin jo polvenkorkuisessa heinikossa. onneksi oli kevät saapunut viikon aikana tänne susrajallekin, sillä hilkulla oli etten jäänyt kimpsuineni ja kampsuineni sekä kera kahden lapsen nuoleskelemaan jäätelöä kanavanrantaan.

löysinhän minä sieltä meille sopivan kodinkin. ihanaisen gårdin borenin rannalta. mikäs siellä olisi rouvan käyskennellä hevosineen koivukujalla kahden minipossun röhkiessä roiveellaan ruohikossa. tosin toisaalta tilanne voisi tuon hevosen kohdalla olla hieman ongelmallinen, sillä ystävättäreni otti ja möi tammani poissaollessani. no okei. tarina meni oikeastaan niin, että se haluttiin ostaa (kummallista, miten joku voi haluta ostaa eläimen, joka on liki aiheuttanut minulle mahahaavan kepposillaan...tosin ostinhan sen minäkin...), hetken tuumasin, lupasin myydä, kaduin ja suostuin myymään kuitenkin, mikäli sitä tullaan paikan päälle kokeilemaan ja tulevat juttuun. ystävättäreni esitteli neidin poissaollessani ja pyynnöstäni kertoi vielä kolmeen kertaan kuinka kauhea eläin todellisuudessa osaa olla ja ettei sen lammasmaiseen katseeseen ja olemukseen tarhassa ole luottaminen ainakaan silloin kun edellispäivänä on ollut vapaapäivä. sitten soi puhelin ja minulle kerrottiin hevosen olevan matkalla etelä-suomea. nyt olen sitten huoleton, kuten hevosittomista tavataan sanoa. tai ainakaan huolet eivät ole hevosen kokoiset. rahat luovutin suoraan jonakselle ja kielsin häntä antamasta minulle penniäkään hevosen ostoon ennen elokuuta. mutta pitäkäähän silmällä lähtölistoja ja tulosluetteloita loppukesästä, sillä uskon ja toivon annan ja tinttamarellin löytyvän jälkimmäisen listan kärkipäästä.

palatakseni asiaan eli kädentaitoihin, esittelen ensin isäni miinalle syntymäpäivälahjaksi tekemät nukenvaunut...tai saihan tuo oton kanssa vielä yhteisen leikkimökinkin, jonka "pappa" kävi eilen pystyttämässä.

625716.jpg

matkalla valmistui kaksi huivia, joista kumpikin on vielä ikuistamatta ja toinen prässäämättä ja tämä miinan kesähattu. havahduin motalassa siihen, ettei lapsellani ole matkassa muuta kun villapipa, joka oli hieman liian lämmin +20 asteen lämpötilassa.

625739.jpg

lankana tuo suosikkipuuvillani eli mandarin petit. malli omast pääst ja langankulutus 51g. tämä tosin saattaa vaatia pikku tuunausta, sillä miinan pikku kätöset poimivat sen päästä kerta toisensa jälkeen, eli leuanalusnyöreille olis kyllä käyttöä...

neitissä on myös selvästi ratsastajan vikaa, sillä hän kimpusi pihkan (tuntee karvanlähtöaikaan myös nimen nahka) selkään ja kannusti ratsunsa huimaan lentoon....

625744.jpg

pikku ratsastajalle kävi niinkuin monelle suuremmalle ja kokeneemmallekin, eli neiti päätyi parkumaan persiilleen lattialle. eniten touhussa minua ihmetyttää pihka, joka seuraa tyttöä kuin hai laivaa ja antaa neidin nujuuttaa itseään. muistan meinaan tapauksen kun otto oli muutaman vuoden nuorempi ja veti pihkaa hännästä varoituksista huolimatta saaden hetken kuluttua esitellä purukaluston jälkiä ranteessaan äidilleen.

nyt alkaa csi ja kudontatuokio..so-o-moi!