olen tässä viimepäivinä hiki päässä säätänyt kotiamme säädylliseen kuntoon (roskis vaan pursuaa yli äyräiden) ja nyt alkaa olla kaikki valmihina ja voin itse hyvillä mielin siirtyä aamuhämärissä norköpingin sairaalaan poikimaan. maha-asukki on viimeiseen saakka pysytellyt päänuppi ylöspäin, joten puukosta tulee taasen kerran. leikkuusali on varattu klo 07.45, joten jos kaikki menee hyvin jo ennen kahdeksaa meitä on neljä...hih...näyttääköhän tulokas yhtään otolta??? ja kumpaa sukupuolta hän mahtaa olla?

täällä on nimi yleensä valmiina jo sairaalassa, joten kiirettä pitää, sillä meillä on nimi vain pojalle. noh. hosumalla ei tule kun ku...päitä kakaroita, vai miten vanha viisaus menikään ja onhan aamuun vielä aikaa...?? onhan? onhan? monta hyvää ehdokasta on kyllä... jonas pitäisi "eelin":istä, mutta koska se kirjoitetaan täkäläisittäin elin, en ole kovin syttynyt ajatukselle. toinen kiva olisi "maija", eli ruotsiksi maja, että eipä taida tulla tytöstä maijaakaan. mikäs siinä. voisihan ne aina suomeksi kirjoittaa, mutta täällä tulisi hässäkkää virastoissa, enkä valitettavasti halua virallisiin papereihin ihan vaan vahingossa nimeksi elintä tai majaa...tai joutua niitä aina tulevaisuudessa tavaamaan erehdyksen välttämiseksi.

otosta taas tuli mieleen potemani vieroitusoireet. lapsemme on "tyttöystävänsä" luona yökylässä ja minä ilman häntä jo toisen kerran kohta neljän vuoden aikana...kääk..olo on vähintäänkin outo. vieroitusoireet ovat mitä ilmeisimmin yksipuoleisia, sillä otto oli niin innoissaan saadessaan nukkua sofian luona, että hyvä kun jousi iltahalia antamaan.

tässä pari ompelusta (=imetyspaitaa), jotka sain kursittua kasaan eilisiltana. jonaksen hommaksi jää silittäminen...kuin myös imuroiminen ja lattioiden pesu...

80921.jpg

paita nro 1.

80922.jpg

ja 2.

ihan aikuistenoikeesti helmat ovat kyllä suorat ja jälkimmäinen puhdas...ja teksti suorassa..ja seli seli...mutta kuten sanottu silitetty niitä ei ole. kamalaa kuinka välinpitämätön sitä voi ihminen ollakaan. viimeistely on puolet työstä, näin olen aina sanonut ja mitäs nyt. tänne blogiini tippuu kuva jos toinenkin, missä on aina toinen toistaan kamalammassa kuosissa olevia tekeleitä.

paitojen kaavat ja ohjeet olivat siis suuresta käsityölehdestä.

kummityttöni kesätoppi tuli tänään myöskin valmiiksi asti. lankana sirdarin dune (ihanankamala lanka) ja joku puuvilla-asia, liekö kotiväki...tai virkkauslanka....kallistun jälkimmäiseen....

80924.jpg

malli on...mmmm...selatkaahan kirjoituksiani taaksepäin niin löydätte kuvan alkuperäisestä...ja lehden nimenkin (olempa lahoaivo?!?). tosin virkkuuosuudessa jouduin himpanverta soveltamaan...kuin myös silmukka ja kerrosmäärissä (mitä alkuperäistä toppiin siis tuli...mmm...???) en ymmärtänyt, miten viimeisin lenkki saadaan siististi kaulan ympäri, sillä ensinhän pään on mahduttava siitä lävitse...tuhannennen kerran purettuani päädyin  solmiamisnyöreihin, joihin lisäsin vielä helmet somisteeksi.

dune on kaikessa kauheudessaan ja tekokuituisuudessaan aikas hauska lanka, ja venyy tarvittaessa uskomattomiin mittoihin.

väriltään vaate on keltaisen vihreä, eli jos en saa tässä kuussa muuta vihreämpää aikaiseksi, olkoon tämä project spectrum-työni.

länsi vaikenee nyt muutamaksi hetkeksi, joten aurinkoa ja lämpöä kaikille!