ennen tämänaamuista sattumaa, pitänee kertoa nus-nus-miehestä niille, jotka eivät ole kohdanneet häntä tai muuten tietämättömiä ko. "henkilön" olemassaolosta. rankemman baari-illan tai biletyksen jälkeisenä aamuna olet varmasti törmännyt nus-nus-miehen tekosiin. hän on se, joka yöllä on lyönyt sua päähän, kussut suuhun ja vaihtanut kaikki setelit kolikoiks.

nus-nus-miehestä tämäänaamuiseen jumalanpalvelukseen jonne minä ja poikanikin osallistuimme, tuttavaperheemme juniorin kaste tapahtui meinaan samassa tilaisuudessa. siellä istuimme sievästi (??) takarivissä, meikäläisen niistäessä ja köhiessä ja oton esiintyessä muuten vaan edukseen. sitten tuli kolehdin keruun aika ja annoin otolle muutaman kolikon haaviin pantavaksi. olimme melko viimeisinä kolehtivuorossa ja haaviin oli "tarttunut" jo sievoinen tukko seteleitä. otto katseli aarretta tovin, katseli seteleitä ja pudotti kolikkonsa haaviin, napaten samalla setelitukon kouraansa. minä sanomaan, että ne kuuluvat haaviin, eikä niitä saa ottaa. tämä ei sopinut pikku rosvollemme lain vaan hän alkoi karjumaan "minä haluan nämä, minä haluan nämä. nämä on minun eikä toisen kädestä saa ottaa", eikä suostunut irroittamaan otettaan. kaiken kaoottisuuden ja tuijotusten keskellä mieleeni tuli nus-nus-mies, sillä olen monasti miettinyt, miltähän ko. kaveri mahtaisi livenä näyttää ja nyt mieleeni pälkähti yhtäläisyys oman jälkikasvuni ja tämän olennon välillä ja ajatus rupesi hivenen huvittamaan. tilanne päättyi siihen kun kolehdinkerääjätäti yritti selittää kolmevuotiaalleni, miksi kolehtia kerätään, minun avatessani liki hysteerisen naurunpuuskan aikana toisen nyrkkiä ja oton rimpuillessa ja mylviessä vieressäni ja seurakunnan tuijottaessa tapahtumaa, toiset hilpeästi hymyillen, toiset paheksuva ilme naamallaan.

no päättyihän se tuokin tilaisuus ja olemme oton kanssa tämän jälkeen vähän keskustelleet jumalanpalvelukseen kuuluvista toimituksista.