surkea lankahamsterikuukauteni sai, ei ehkä arvoisensa, mutta huikean lopun. ma olin paras repsahtaja... ja voitin muoriskan lahjoittaman erittäin käytännöllisen ja tarpeeseen tulevan palkinnon:

säilytysloora, polliisikortti (jonka otto jo vei) ja lisäksi pakettiin oli liitskattu postimerkkejä, jotka niinikään poimin parempaan talteen. SUURKIITOS!

lisäksi ihailen suunnattomasti tätä logiikkaa, jota mitä ilmeisimmin vain nainen osaa käyttää. repsahduksesta palkitaan. olen myös jo alkanut soveltaa tätä kultaista ohjenuoraa arkeen. "koska-tänään-taas-lankesin-syömään-hillomunkin-palkitsen-itseni-suklaalla"-tekniikka tuntuu toimivan. jos uuma ei kapenekkaan ei myöskään v...ta niin kovin...suklaa auttaa siihen(kin) vaivaan.

tässä kuva lapseni ystävällisesti järjestämästä arkipäivän ylläristä. olikin kovin suu muikeana valmiina auttamaan pyykkipäivänä...

pesukoneesta paljastui tuhannenmutkalla oleva lankakerä, joka oli kietonut lonkeronsa tiiviisti lähes jokaiseen vaatekappaleeseen..se siitä.

kiitos myös tiulle neuvosta pääntien reikien kesyttämiseksi. koetan muistaa kierrellä seuraavalla kerralla ;O).

nyt miinan neuleen kimppuun. kahden viikon kuluttua olis yhdet rippijuhlat, joihin neitee tarttee takin...kaks viikkoa on pitkä aika sille jolla aikaa on, mutta omani tuntuu katoavan jonnekin kuin vesi hanhen selästä...