ensiksi SUURKIITOS taasen kerran salaiselle neulovalle ystävälleni paketista. otto meinasi ryövätä kynät het niiden ilmestyttyä esiin kuoresta, mutta keskusteltuani jälkikasvuni kanssa tiukkasanaisesti sai äiti pitää pakettinsa..edes sen aikaa kun sai otettua kuvan...luvattuaan ensin jalomielisesti lapselleen kaksi kynistä. korttikin oli oikein mieluinen. pidän läiskikkäistä "asioista". jonas toi jopa kerran reissultaan (sillon kun oltiin vielä uusi pari ja hän oikein kovasti rakasti..hih...) yhden läiskikkään käsveskankin...

167533.jpg

viikonloppu ol ja mekein män. oli taas tallivuoro ja sen lisäks tallilla on ollu koko viikonlopun kansalliset estehyppelöt, joihin myös allekirjoittaneen kullannuppu osallistui eilen. tänään oli ponien vuoro.

viikonlopun kohokohta oli siis eilinen ja pelini rata. aamutalliin tullessani tapasin tinttamarellin karsinastaan tukka sojossa. edellisiltana emmyn tekemistä sykeröistä oli siis vain kaunis muisto jäljellä. sitten hevoset ulos, ruoat karsinoihin valmiiksi odottamaan, lattioiden lakaisu, p..kakasan tasaus ja pihan haravointi ja harjan kimppuun. kun sain pelini siistittyä oli eläinlääkärintarkastuksen aika. kun neiti astahti ovesta pihalle, oli ilmeensä näkemisen arvoinen. jummenpärkkele. mitäs tänne pihalle on viime yönä ilmestynyt? telttoja, traikkuja, toinen toistaan loistavampia hevosrekkoja matkustajineen, kukkalaitteita jne. musiikki soi kovaäänisistä ja tunnelma oli hilpeä kaikkien muiden paitsi pöllämystyneen hevosraukkani mielestä. tarkastus sujui mallikkaasti ja oli aika suunnata verkkakentälle. emmyllä oli useampi hevonen kisattavanaan niin minä verryttelin ponini valmiiksi...juu. hienosti meni sekin osuus. sitten kuskin vaihto, pari tyylipuhdasta leiskautusta verkkaesteiden yli ja baanalle.

tässä hevoni hienona:

167552.jpg

totesin vielä, että jeesaa peliä vähän tossa tuomaritornin edessä kolmoissarjalla (tunnetusti tuomaritornissa asuu tintin mielestä mörköjä) ja aidalle jännittämään. ko. esteelle asti kaikki sujuikin hienosti, kunnes tintti kyttäsi ja jarrutti jo kahdella ensimmäisellä ja rysähti tuomaritornin edessä töröttävän okserin sekaan niin, että pystyyn jäi vain yksi tolppa. mitäs tästä. vahinkoja sattuu. suurin vahinkohan vaan oli se, että neiti otto nokkiinsa ja päätti olla menemättä enää edes maapuomin yli. sitävastoin letkeät hypähtelyt yhdellä, kahdella ja kolmella jalalla sujuivat todella mallikkaasti. sivuloikat, loikat eteen ja taakse, tasaseisonta ja muut tarvittavat askelkuviot...saakeli...poni talliin ja toteamus, että tämä ei mene tänään enää ainoankaan puomin yli, ei hyvällä eikä pahalla, joten 110 baaana voidaan perua. sellaisia ne on. hevonomistajan juhlahetket.

tässä kuva noin nanosekuntia ennen kun alkaa tapahtua:

167554.jpg

ostin ponille myös tulevaa kotiseutuamme ajatellen talvivaatteen, johon kirjoin koneella nimen:

167557.jpg

seuraavaksi kuva viime..vai oliko se lie jo toissa viikolla valmistuneesta liivistä. lankana love-garnin heavy ja kulutus 653g. malli on oma mukaelma eräästä voguen mallista.

167550.jpg

ei ehkä passelein tallivaatteiden kanssa, mutta kuitenkin....

ja palatakseni tulevaan kotiseutuumme, kiitos vaan kommenteista ja tervetulotoivotuksista... olemme huomenna lähdössä katsastelemaan uutta kotia joensuun liepeiltä. eli lähden pohjois-karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun. se miten onnistun lipittelemään kaljaa auringon nousuun jää vielä nähtäväksi...

siihen asti.