ulkoistin pikkuneidin mummolaan yökylään, mutta hän palautui mahataudissa joten istun tässä koneella ja kuuntelen koska pikku massu kääntyy taas ympäri ja neidillä on kiirus vessaan...voi poloa.

kuten jo sanoin, myö muutettiin. ja elän toiveissa, josko tämän vuosia kestäneen "retkielämän" jälkeen meille olisi löytynyt vihdoin koti. tosi pitihän sen aikaisemmankin asumuksen olla koti. semmoinen lopullinen asumus, jossa sitten vanhoina päivinä kutoisin kiikkustuolissa sukkaa, vaan toisin kävi. hetkittäin on iso ikävä "vanhaan elämään", ikävä niitä kaikkia ihania ihmisiä joita nyt näkee tai joista kuulee liian harvoin... ja hetkittäin koen iloa siitä, että tämä koti on saatu laittaa itsemme näköiseksi, sillä remontti ei ollut suuri vaan valtava. tai ainakin se siltä tuntui....ja tuntuu edelleen.

ostimme siis vanhan kotitaloni, ei sen minne synnyin, vaikka sekin talo näkyy kyllä keittiön ikkunasta, vaan sen minne muutimme ollessani kuusivuotias. omat vanhempani muuttivat jo reilu vuosi sitten kerrostaloon ja ihme kyllä ovat viihtyneet. koska isäni ei koskaan kuvitellut kummankaan tyttäristä tulevan takaisin kotikonnuille, rapistui tämä nykyinen asumuksemme tarkoituksellisesti, ajatuksena että tontti myydään kerrostalon rakennuspaikaksi. vaan toisin kävi.

kun ingengör muutti töihin helssinkiin, alkoi kuuden tunnin ajaminen suuntaansa tuntua, vaikka vain kaksi kertaa viikossa, hieman kohtuuttomalta ja kysyimme ipanolta haluaisivatko he muuttaa niinikään pääkaupunkiseudulle, jolloin isänsä olisi illat kotona vaiko mummolaan, jolloin viikot asuisimme keskenämme, perheen pään saapuessa sitten viikonlopuiksi. voitto tuli keski-suomen hyväksi ja täällä nyt ollaan.

palkkasimme kaksi timpuri-maalari-muurari-hanslankaria tekemään taloon remonttia. kokonaisvaltaista semmoista ja tällä hetkellä talossa ei taida juurikaan olla muuta vanhaa kuin ulkokuori...ja katto, mutta sekin muuttuu uudeksi parin viikon kuluttua. nyt kaikki on sitten tehty, eikä ikäviä yllätyksiä toivottavasti enää tule...niitä ilmaantui meinaan ihan riittämiin rempan aikana...ja coca colaa kului. mä kun olen hanakka tarttumaan pulloon epätoivon hetkinä :O).

materiaalien valinta oli hauskaa ja haastavaa. haastavaa lähinnä siitä syystä, että lottovoitto ei ole osunut meikäläisen kupongille ja remppa oli aika iso ja materiaalien kirjo niin malleissa kuin hinnoissa vähintäänkin laaja. koska toimin meidän perheen makuaistina, isännän keskittyessä työn tekoon toisella puolella suomea, minua myös hetkittäin hieman jännitti tämän kommentit koskien valtisemiani pintamateriaaleja...onneksi joko meillä on sama maku tai hän ei suuremmalti välitä, selvittiin tästäkin ilman suurempia konflikteja.

vieläkään en ole saanut kuvattua "huoneita", mutta tässä muutama sisustuksellinen juttu...

ensin tulee kuisti, jota ei voi vielä esitellä, sillä työvalmennussäätiö avitukselta (nykyisin tuttavallisemmin vitutukselta) elokuussa tilaamani vaatekaappi on vieläkin tulematta sillä seurauksella että vaatteita on naulakon lisäksi rottinkiarkussa (mun tallikamat) ja rottinkituolilla...voihan kaaos...

vanhassa kotona tapetoimme eteisen aikoinaan sandbergin rut´lla ja ihme kyllä en saanut siitä tarpeekseni vaan valitsin sen myös tänne uuteen kotiimme...uuteen ja uuteen vm -47 :O)

 jämsästä löysin taivaallisen kaupan, matto ja kalusteen, josta investoin tähän avainkaappiin..edellinen kun jäi kodinhoitohuoneen kaapin kylkeen.

rut jatkuu siis läpi keittiön aina ruokailutilaan asti.

matosta ja kalusteesta on myös tuo rottinkinen lehtiteline ja lattialla seisova metallihäkkyrä on puolestaan sisustus uniccon loppuunmyynnistä...pakko ostaa ku halavalla sai, niinku vilénin sulo...

autotallista löysimme kulmakaappivainaan, joka minun lapsuudessani oli punavihreä ja törötti ylpeänä meidän kesämökkimme nurkassa. vasara ja nauloja, kiristystä ja ruuvailua, maalaus ja hantaakien vaihto ja avot. siinä se seisoo yhä ylpeänä meidän keittiön nurkassa. tuolit ovat vanhempieni perua, sillä heidän 10 hengen ruokapöytänsä ei mahtunut sinne kerrostaloon ja minä taas olin oppinut inhoamaan meidän puunvärisiä, sinipehmusteisia tuoleja ja otin hymyillen tarjotun tuolilahjoituksen vastaan. sen kammon puunvärisen ruokapöydän isäntä sitten sipaisi valkoisella maalilla, pallollinen vakstuuki niskaan ja ei kun käyttöön. lamppu hankittiin lahden vai onks se hollolan kärkkäiseltä (taas halvalla) ja verhot ompelin omin pikku kätösin. tarkkasilmäisimmät huomaavat kaapin päällä raunon kauneuskilpailuista voittaman lautasen. sen, joka odottaa että löytäisin semmoisia kiinnityshärpäkkeitä, jolla sen saisi seinälle...jonain päivänä siis...

vitikkalan kartanosta löysin nämä hantaakit kulmakaappivanhusta ehostamaan. oikeesti nää on kai naulakot, mutta ruuvit katkomalla niisät tuli oikein passelit vetimet.

olohuoneeseen etsin tapetteja kauan ja hartaasti. oli upeita ja kalliita ja sitten vähemmän upeita ja kalliita ja niitä etsittin myös kesälomareissullamme ruåttinmaalta, vaan ei. ei sitten mistään. koska meillä on paljon kaikkea sälää (minä EN ole hamsteri, olen vain säästäväinen), halusin tapettien olevan neutraalit, eli vaaleat ja monet kuoseista olivat kovin psykedeelisiä....paluumatkalla ruotsista poikkesimme taas tai oikeammin ensimmäistä kertaa kärkkäisille ja siellä ne olivat. alehyllyssä. just passelit ja sopiva määrä...taisi jäädä jopa rullallinen varastoon. ei mitenkään erikoiset, mutta juuri sopivan mitäänsanomattomat ja kuitenkin niissä on jotain. selkeätä ja järjestyksessä...tässä vaiheessa kaipasin siis jo epätoivoisesti järjestystä edes johonkin, jos en muualle niin edes tapetin kuvioihin...

kaappi on muinoin kaatopaikkakuormasta pelastamamme vitriini, jonka isäntä silloin sveamammalandiassa asuessamme hioi ja suti petsillä uuteen kukoistukseen.

vitutuksen poijjaat tekivät minulle pyynnöstä ikkunankarmista peilihyllyn. radio on niinikään aikoinaan kaatiskuormasta pelastamamme laite. kukkatelineen hankin ruotsissa kirpputorilta ja se sai muutaman vuoden varastossa marinoitumisen jälkeen valkean maalin ja oman paikan huussollistamme. radion alla oleva arkku sisältää (murto)osan langoistani ja isäni teki sen joskus parikymmentä vuotta sitten pyynnöstäni silloisen pikkiriikkisen olohuoneeni pöydäksi. arkun päällä taas on äitini nuoruudessaan kirjoma liina, jota muistan ihailleeni jo pikkuihmisenä.

aijjuu, mä täytin vuosia, pyöreitä...siis taas kerran 21...eiku 21 ei oo pyöree luku...mmm..20 siis. tallillamme on supertaitava kakkumaakari, joka taikoi juuri täydellisen kakun "kutsumattomille vieraille". mä olen maailman huonoin juhlakalu, mutta meille on ystävät aina tervetulleita.

itse tein vanhempieni ja appivanhempieni käynnille texmex-voileipäkakun..siitä tuli vähän...iso...

joulu teki tuloaan hetimmiten synttäreitteni jälkeen. jossain blogissa näin upeita lumiukkopipareita ja pitihän niitä sitten itsekin koettaa askarrella.

nämä eivät ehkä ole yhtä hienoja kuin esikuvansa, mutta voi kuinka meillä oli lystiä. tomusokeri vaan pöllysi ja kuulat pyörivät pitkin pöytää. ja vihreät kuulat varsin, sillä kun koristeluhetken aika tuli, huomasin kuularasian ammottavan tyhjyyttään ja kolmen nimeltä mainitsemattoman tyypin istuvan tyytyväisinä sokerit suupielissä soffallamme.

niin ja vielä neulomuksiin. puotiin tuli debbie blissin rivaa, josta tekaisin mallipaidan...siirtynee sitten joskus oman kaappini täytteeksi.

lanka oli mukavaa neuloa ja vaate valmistui nopsaan. kokomitotus oli ohjeessa mielestäni jokseenkin reilu, mutta mikäs siinä. mielellänihän minä olen s-kokoa :O)

malli on siis debbie blissin lace edged dress (rav. link)

näihin kuviin ja tunnelmiin. nyt petille. mahapotilas ei ole vironnut enää hetkeen.