ja ajan pysäyttää...lauloi joku aikoinaan. mulla, liki toimettomalla ihmisellä on niin kiire, että tarttis vuorokauteen saada pari lisätuntia ja pian kiitos. keksin meinaan, että nyt on korkea aika vaihtaa makkarimme tapetit, jotka ovat niin revenneet, reikäiset ja madonsyömän näköiset että kohta huoneessa näkee ainoastaan painajaisia. sama tapetointioperaatio koskee myös eteistämme, jossa on sellaiset ihanaiset oranssiruikunruskeat tapetit ja joka kerta eteisen läpi kulkeissani mua alkaa ahdistaa. kerta kakkumme täällä kasvaa vielä parilla vuodella, on korkea aika tehdä asialle jotain. jonas ei ole kovin (lue lain) innostunut projektista, joten valjastin pari naisystävääni remmiin ja ensi viikolla ajattelimme hoidella makkarin ja seuraavalla viikolla onkin sitten eteisen vuoro. epäileville tiedoksi, että olemme tapetoineet ennenkin, että toiveissa on saada vuodat pysymäänkin seinillä. olen siis ollut tapettikaupassa plaraamassa tapettikirjoja koko aamupäivän ja nyt on enää vuorossa jonaksen taivuttelu sekä hyväksymään haluamani tapetit (otin kyllä varulta viisi kirjaa kotiin, että on olemassa myös plan b) ja rahoittamaan projektini. jälkimmäinen on ensimmäisen rinnalla helppo nakki. mieheni kun on hieman konservatiivinen...

sitten pitäisi värkätä ne imetyspaidat, joista toinen lepää palasina lattialla. ystävättäreni meni tekaisemaan toissayönä poijjaan, eli suunnittelemani lahjus voidaan myös aloittaa. vauvan tulevasta huoneesta pitäisi hinkata oton piirustukset irti lattiasta. meni sitten rykäsemään sinne kunnon picassot ja oikeen permanent-tussilla ja sitten ommella sudenkorennot verhoihin. eilen valmistui myös virkattu poncho, joka odottaa langanpäitten päättelyä ja etu- ja takakappaleen yhdistämistä. lisäksi olis vielä nää tavalliset arkirutiinit, siivous, safkan laitto, pyykkäys, oton viihdytys ja hevonen, että pankaahan siskokullat niitä tunteja tulemaan. korvaan kyllä ruhtinaallisesti.