tänään oli taas "niitä päiviä" kun ei olisi aamulla pitänyt edes ajatella sängystä nousemista. eikö jotain sellaista kiintiötä olisi vuodelle että jos ja kun jo heti aamusta tuntuu siltä että tästä päivästä ei seuraa juurikaan mitään hohdokasta, voisi painaa nappia ja pling. kyseinen vuorokausi katoaisi taivaan tuuliin???

mustat pilvet alkoivat jo eilen kerääntyä taivaalle kun autoni huollosta soitettiin että tässä ei ehkä selviäkkään pelkällä perushuollolla, sillä kaikki autoon liittyvät asiat, missä oli tai mitä edes läheltä liippasi sana jarrut oli vaihdettava. ystävättäreni yritti lohdutella, että kukas niitä jarruja nyt tarvitsee, riittää että kaasu on kunnossa, mutta pikaisen tuuminnan jälkeen totesin niiden kuitenkin olevan hyvät olemassa. muutenhan sitä kesäisin saattaisi ajella vaikka kuinka monen mansikkakojun ohitse, ellei menopeli pysähtyisikään...

no sitten tänään me yhdessä  poistuimme pajalta, autoni ja minä, TONNIN köyhempinä. sillä rahallahan ois saanu hirmuset kasat lankaa. ruoasta puhumattakaan....sitten kun soitin ingengörille odottaen hieman empatiaa ja sympatiaa se toteskin että itehän haluat ajaa isolla autolla (itse hän istuu autossa nappaskengät ja suorat housut jalassa eikä todellakaan voi käsittää, että vaimo, joka huruuttelee tiettömän tien päähän parhaimmillaan tai pahimmillaan auraamatonta, liejuista tai kivikkoista tietä pitkin heppakoppi perässä heiluen saattaa tarvita vähän karskimman kulkuvälineen) ja alkoi puhua jostain testistään jossa häntä oli luonnehdittu sosiaaliseks ja joustavaks, johon valmiiks vit****na totesin että missä kohti testiä hää fuskas ku ainut jousto siinä jätkässä löytyy kalsareitten kuminauhasta ja riita oli valmis.

pajalta köröttelin kaupungille ja menin parkkihalliin ja kun olin lähdössä pois, nousi puomi ja sitten aukes rampin päällä oleva ovi josta syöksähti sisään joku seniori mersunsa kanssa. siinä oltiin nokakkain rampilla ja ovi meni kiinni ja puomi meni kiinni ja mua rupes vit***an vielä enemmän ja sitten näyteltiin käsimerkeillä sitä missä hänen alastuloramppinsa sijaitsee ja paineltiin nappuloita ja pappa teki peruutusharjootuksia jotka kesti kohtalaisen kauan ja siinä varrotessani aattelin perustaa kansalaisliikkeen "ajokortit pois yli kuuskymppisiltä". pahoittelen mahdollisesti aiheuttamaani mielipahaa arvoisat blogini lukijat. tuo kuusikymppiä saattaa olla hieman liioiteltua, sillä tämänpäiväisellä kuskilla oli ensimmäisistä eläkepäivistäkin kulunut jo useampi vuosi ellei vuosikymmen...

että näin. aamupäivän sattumien takia minulta meni sitten iltapäivä ja iltakin pilalle ja vieläkin kun oikein ajattelee tekisi mieleni kyhätä aikakone ja palata jonnekin ajalle jolloin autoista ei vielä ollut tietojakaan.

sitten vähemmän verenpainetta nostattaviin asioihin. nukkislistan ystävänpäivävaihdosta sain nämä herkut syöneen paketin.

on kirjaa ja kahviastiastoa ja oikein soma kortti. suurkiitos vielä kerran!

posti toi myös tuulialta oikein herkullisen lahjuksen. kiitos siitäkin. erityisesti tuo keltainen lanka huhuili melko kuuluvalla äänellä laatikosta ja jouduinkin siirtämään sen yöpöydälle ihailtavaksi, jotta se hieman hiljenisi. nyt onkin mietintävuorossa malli tai oikeammin koko idea siitä mitä langasta tulisi sitten isona.

em. henkilön oivalla ohjeella tein tämän olympianeuleeni. kuvittelin ilmoittautuneeni kaikkiin mahdollisiin olympialaisiin, mutta kun menin katsastamaan blogeja, en löytänyt sieltä nimeäni joten joku on vissiin taas kerran mennyt minulta ohitse. no nin tai näin. vahvasti doupattuna sain kuin sainkin valmiiksi tämän tunikan.

lankana dropsin cotton viscose ja menekki ilmoitetaan joskus myöhemmin. halusin vaatteeseen rempsottavan kaula-aukon ja helman ja ensimmäisessä onnistuinkin hyvin ja jälkimmäisessä välttävästi. hyvä käyttövaate kuitenkin.

nyt lienee aika painua tihun ja tuhon viereen petille. kauniita unia!