lauloivat aikoinaan, etteivät anna kenenkään rimppakintun itseään jymäyttää... mä taidan olla tuo jymäyttelevä rimppakinttu, vaikkei mitään muuta solakkaa ruhostani löydykkään. rimppakinttuna olemiselle on myös omat varjopuolensa. yhtenä mainittakoon, että sukkien varsi ei todellakaan lopu ikinä. kato vaikka:

ne siis jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, kunnes sukka tavan ihmisellä riittää kainaloihin. kuvassa ihanaiset, viikonloppuna valmistuneet norosukkaset, kokoa 38 ja rimppakinttu. langan kulutus 85g ja käyttäjä minä ihan ihte. mua kauhiasti haaveiluttas tehdä suuren käsityökerhon ohjeella noro-mekko sukkasille kaveriksi, mutta kai musta on tullut oikiasti vanha kun epäilen kyseisen vaateparren olevan ikäiselleni, kypsään ikään ehtineelle rouvashenkilölle liikaa....ainakin mieheni mielstä Silmänisku.

myös oravanpoika sai toivomansa villasukat. kas tässä:

lankana muistaakseni joku onlinien sukkalanka, jonka sain salaiselta neulovalta ystävältäni...(sen ainakin muistan) ja jos riikkasein satut lukemaan blogia, niin tiedoksi vaan että pussi odottelee aktiivista postittajaa tuossa mun officen nurkassa. kulutus sukkiin 43g.

sitten vielä samasta osoitteesta saapui joskus muinoin seitinohutta mohairia, joka on odottanut sitä "suurta inspiraatiota" ja tätä se sitten tarkoitti

kauluri, johon ko. lankaa tärvääntyi ruhtinaalliset 40g. tämänkin pidän itse.

nukkekotiin on askarreltu penkki ja leipätiski kauppaan (joka sitten vastaavasti on askartelematta, kauppa meinaan)

oikeanreunimmaiset ruukut ovat rekvisiittaa ja vasemmanreunimmaiset kävivät maaluussa (maalauksessa kai pitäis sanoo oikeella suomenkielellä).

yläkerran keskimmäinen huone koki muodonmuutoksen, sillä se oli mielestäni yksinkertaisesti ruma.

lattiat tehtiin oton kanssa "niistä leveistä jätskitikuista", joille kai on olemassa ihan oikea nimikin ja pintaan valkoista maalia. vähän karu tuo on vieläkin, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa...seinille tarttis jotain täytettä...mmm...

kevät tekee tuloaan ja mulla alkaa olla kukkavimma niin 1:1 kuin 1:12-koossakin, eli jos joku hortensiantekijä sattuu lukemaan blogiani, niin tahtoisin tietää miten ne kukan pikkukukat on tehty ja jos asiaan tarvitaan jokin härveli, niin mistäs semmoisia sitten saa ostaa?

menin ja liityin:

asiasta lisää tietoa kristelin blogissa.

ja rakkaalle Pusu rouva hutille tahtoisin välittää lämpimät kiitokset "viimekerrasta". kivaa oli. ja toivottavasti pysyt hutina jatkossakin, ois se nii kauhiaa jo oisitkin rouva osuma...hih hih...