tämä viikonloppu on ollut raskas. ensin nuo piparkakkudigikamerapainajaiset järkyttivät täti-ihmisen mielenrauhaa. äitini tosin lupasi ostaa digikameran joululahjaksi, mutta pyysin ennemmin sienikirjaa ja enkeleitä ja demoneita. en oikein luota 70+ äitimuorin kameranostokykyihin. sitten tuli jonaksen pikkusisko meille kylään, mikä kyllä oli ainoastaan mukava tapahtuma, mutta kun jonas keksi haluta sitä jouluruokaa....eli paistoin piskuisen kinkun ja tein pirusti perunalaatikkoa, kiulullisen rosollia ja törkeesti kermavaahtoa. lisäksi on ollut talliviikonloppu, eli eilen ajelin eestaas ja taastaas neljä kertaa ja veivasin pelejä ulos ja sisään ja ruokaa sisään ja kakkana ulos..hooh..sama jatkui tänään, paitsi kello yksi kun piti lähteä ottamaan hevoja sisälle herra hoon ollessa sisarensa kanssa autoajelulla...  oli sitten varmuuden vuoksi jättänyt taskuunsa myös minun autoni kummatkin avaimet. raivarin paikka siis, mutta ehei, digikameran kiilto silmissäni hillitsin itseni (melko hyvin)..palaamme aiheeseen iltapalalla...kiitos muuten kaikille kannustavista kommenteista!

nyt on isä poikineen tonttujahdissa. korpen (paikallinen "liikuntaseura", tai jotakin) järjestää lapsille metsässä luontopolku-tyyppisen tonttujahdin, missä pitää vastata kysymyksiin ja etsiä tonttuja puskista taskulamppujen avulla. sitten jollain tontulla on mukanaan lahjasäkki, josta löytyy paketti pikkuetsijöille.

itse olen täällä kotosalla, ompelukoneen sylkiessä ulos tonttuja poikineen. kaikki sukulaiset tulevat siis saaman jonkinmoisen pukin pöytänsä kulmalle. harmittaa se kamera tässäkin kohden, sillä kaksi tonttua matkaavat jo huomenna uusiin koteihin oton kerhotädeille.

tallivillapaita on kasattu ja olen asiasta ylpeä ja paitaan erityisen tyytyväinen. miksenköhän kasannut sitä  jo aikaisemmin? kyllä nyt sopii talven tulla.

pukinkonttiin valmistuneeseen pipaan kirjoin pikkuisia valkoisia tähtiä ja nyt pähkään, pitäisikö se kirjoa täyteen niitä tähtiä vai vaan etuosaan...ja taas olisi kameralle käyttöä, niin saisin kantaaottavia kommentteja asiasta, mutta kun ei niin ei.

puikoilla kilisee kaulahuivi jollekulle ja mielessä siintää pari hahtuvahattua. tilasin muuten tämän kaiken kurjuuden (?) ja ahdingon (?) keskellä pirtin kehräämöstä hahtuvaa anopin osoitteeseen. sitten ensi viikonloppuna kun teemme pikaisen suomivisiitin jonaksen pikkuveljen synttäreille (kolkytvee, eli tosi pieni), poimin ihanan paketin (ja vähemmän ihanan laskun) mukaani. nam.

nyt pukki huutelee paininjalan alta, että pitäis mennä lisäämään pipakangas. se on MOI!