...joten kohta ja pikkuhiljaa alkaa tämä lämpö riittämään. saisi sataa edes yhden yön jotta ilma raikastuisi. jonas ja otto sitävastoin palvovat aurinkoa ja pikku-ukko alkaa väritykseltään muistuttaa erehdyttävästi piparkakkua..(ei siis enää leppäkerttua, sillä vesrokko ol ja män ja kaikenkaikkiaan selvisimme kaverista hyvinkin vähällä).

mansikkalaatikko hupeni silmissä ja haimme eilen torilta seuraavat viisi kiloa. sisareni perheineen palasi eilen norjan reissultaan, joten veikkaan että puoleen päivään mennessä ei satsista ole kuin laatikko jäljellä...jos jotakuta kummastuttaa tämä meidän kolhoosi, selvennän sen verran, että sisareni sisareni puolestaan pitää majaa sveitsissä ja aina kesällä ja jouluna tulemme äiteen ja isän luoksi lomailemaan tänne keski-suomeen. kuukausi kesällä ja talvella ovatkin sitten melkoista hulinaa ja mitä luultavimmin vanhemmiltani menee ne vierailuidemme välissä olevat viisi kuukautta toipumiseen...

neulerintamalla on ollut kiihkeää ja sitä sun tätä on tullut valmiiksikin asti. työt esittelen kuitenkin vasta sitten kun saan liitettyä mukaan kuvan, eli palattuamme sveamammalandiaan. nyt puikoilla kilisee kietaisujakku garnstudion muskatista. väriä voisi luonnehtia ehkä vadelmaksi....

eilen kävimme myös kenkäkaupan alessa ja aah..se oli rakkautta ensi silmäyksellä. taivaalliset vaaleanpunavalkoiset pistokkaat jotka jalassa tunsin olevani oikea rinsessa ;o). jonas häijynä totesi, että voisin pikkuhiljaa ruveta pukeutumaan ikääni vastaaviin vaatteisiin (minä en muuten todellakaan käytä mahamakkarat paljaaksi jättäviä fit-paitoja, vaikka kyllä tällä ladyllä olisi mitä esitellä, eikä mulla ole napalävistystä!!! että turhaan mies siinä vonkuu). kengät kuitenkin ostettiin ja nyt en malta niitä jaloista ottaa.

nyt on aika marssia hammaspyykille ja lähteä notkumaan kentän laidalle katsomaan kansallista suokkiluokkaa (siis suomenhevosluokkaa). saapahan jotain osviittaa missä mennään ja kuinka kaukana. omanihan siis vain syö ja turpoaa....