..neuleinnostus on pikkuhiljaa ruvennut taas viriämään. olen jopa saanut aikaiseksi vaihtolangoista "villatakin" takakappaleen ja puolikkaan etukappaleen.

se on kumma, kuinka monen huivin perään ihmisen pitää haikailla, ennen kuin into niiden tekemiseen lopahtaa. nyt päässä hurisee (siis enemmän kuin tavallista) keväisen puuvillahuivin aloittaminen, vaikka eteisen hattuhyllyn korissa ja lipaston laatikossa on erilaisia huiveja vaikka lehmät söis. en edes tarkkaan tiedä montako ja minkä näköisiä....

jonas soitti eilen köpiksen lentokentältä, että "täällä ei ole yhtään neulelehteä, mitäs mä nyt teen?". viisas mies. ja vaikkei oppi ehkä aina mene perille sitä lyhyintä ja kivuttominta kautta, se mitä pääkoppaan iskostuu, pysynee siellä...mmm..ainakin muutaman kuukauden. mainitsin sitten, että jos välttämättä (=olisi suotavaa) haluat vaimoa ilahduttaa, oli köpiksen kentällä muistaakseni yksi mukava rihkamakorukäsilaukkupikkusäläputiikki, jonne voisi mennä ylimääräistä aikaa tappamaan. siihen siippani totesi, että "minäkö menisin koruja katselemaan". taitaa vielä olla opin tiellä jatkokurssin paikka...