taas on viikon paras päivä (?) ja aurinko ilahduttaa meitä läsnäolollaan. tämä kevät on kokonaisuudessaan ollut tähän asti oikein onnistunut. tivolikin on tänään saapunut kaupunkiin ja kotiuduimme juuri ajelemasta leppäkerttujunalla. koska lankakojuja ei ollut ;o) investoin markkinakojusta suolakurkkuihin. totuus on, ettei ole suomalaisten herkkukurkkujen voittanutta. täkäläiset kun ovat sellaisia kovia ja kalvakoita. otto sammahti rattaisiin, mutta on äänestä päätellen heräilemässä. appelsiinipaita (se oranssisesta pep-langasta tuleva yksilö) on edennyt melko mukavasti. hihantyngät enää tekemättä. tänään sain vihdoin viimein myös erään ikuisuusprojektin käyttöön asti. tein paidan valmiiksi ja sitten annoin sen huilia ja odotella lankojen päättelyä. sitten totesin, ettei kaulus miellyttä ja laitoin paidan taas lepäämään. mallissa I oli poolokaulus, joka muuttui hetken kirstussa huilittuaan ihan tavalliseksi pyörökaula-aukoksi. sitten huomasin, että jompi kumpi meidän perheen vanukkaansyöjistä (jonas tai otto...katsokaas kummatkin ovat kovin persoja suklaavanukkaille...) pyyhkäissyt aterian päätteksi sormensa äidin "kutaleeseen", joten tuotos päätyi niine hyvineen suoraan pyykkikoneeseen. tänään poimin sen sitten narulta ja luulen, että tuotoksesta tuli loppujen lopuksi oikein käyttökelpoinen yksilö. lankana on mandarin petit, joka on ehdoton puuvillalankasuosikkini. tai jos jostain saa langan kohdalla marista, niin voisi se vähän paksumpaa olla että saisi kutoa isommilla puikoilla. malli on oma (jos tuollaista peruspaitaa voi malliksi kutsua). tein viime kesänä myös otolle hupullisen paidan samasta langasta ja samanlaisella raidoituksella, jota poika pitikin kovasti. äidin paita vain ei kerennyt samaksi kesäksi, mutta parempi myöhään kuin ei silloikaan...

3058.jpg

kuvasta tuli jotenkin epätarkka tai sanottakoon rakeinen, mutta kyllä ne raidat live-paidassa ihan tasaisia ovat ;o). nyt taitaa tuolta jo isäntäkin huhuilla armasta aviopuolisoaan kiirehtimään. kipaisemme hakemassa lisää kaasua grilliin (joku, huom! en minä eikä otto unohti kaasupullon auki) ja leffan vuokraamosta ja alamme nauttia viikonlopusta. leffan edetessä toivon myös appelsiinipaitani valmistuvan, että pääsen siihen tylsään langanpäättelyvaiheeseen. suurkiitos muuten sille, joka neulontalistalla kertoi kässäopensa joskus neuvoneen, että kerän vaihto tulee toteuttaa niin, että neuloo kolme silmukkaa käyttäen yhtä aikaa uutta ja vanhaa lankaa. olen ottanut neuvosta vaarin ja tämä tapa sopii erinomaisesti ainakin minulle. loppupäättely on puolet tuskattomampaa kun ei tartte niitä hiivatin solmuja aukoa. tätä omaa tekstiä lukiessa toivon, ettei blogiini eksy kukaan kielioppifanaatikko...huh huh...