on vaivannut, vai olisikohan tuo sittenkin ajanpuute??? välillä tuntuu kuin olisin sähköjänis joka sinkoilee sinne tänne (yleensä päämäräättömästi tai ainakin päämäärä unohtuneena).

neulottukin on juu ja askarreltu tihun ja tuhon kanssa. raunomiehen kanssa on puuhastettu ja töitäkin tehty ja sitten...mäoonniirakastunu...tällä iällä (ja ulkonäöllä) tosin on tyydyttävä maksullisiin miehiin, mutta onneksi vielä toistaiseksi olen tässä uudessa suhteessani säilynyt valuutan vaihdolta. kyseessä on kookas, tumma ja vähän vanhempi herrasmies. vihitty puoliskoni puolestaan huokailee säälivästi ja pyörittelee silmiään vaimon ylistäessä uutta tuttavuutta, vaikka kyllä tuo taitaa vähän mustasukkainenkin olla vaikkei tunnustakkaan. minä puolestani yritän tolkuttaa, että eikös olekin mukava kun vaimo on tällainen hevostyttö, että ei sieltä p***kan keskeltä kukaan täyspäinen tule minua hakemaan ja jos joku kaksilahkeinen sattuu joskus paikalle eksymäänkin niin viimeistään hajun ja tuhruisen ulkonäön (tässä vaiheessa emme mainitse siivotonta kielenkäyttöä, emmehän?) perusteella älyää lähteä kälppimään. toista se olisi jos kävisi spinningissä ja kauneushoitoloissa ja missä kaikki "oikeat naiset" nyt käyvätkään niin johan siinä olisi vaara, jotta vaimo olisi niin fiini ja timmi että jolleen sattuisi kelpaamaankin...ei auta selittelyt. toista hevosta ei taloon tule ja piste. tyly jätkä.

muistan ratsastaja-lehdessä joskus olleen lista siitä, miksi hevonen on parempi kuin mies, mutta en valitettavasti muista kohdista kuin muutaman. jos joku sattuu muistamaan/ keksimään, otan informaation ilolla vastaan. tässä siis ne muutama perustelu:

* hevonen ei jätä kenkiään lojumaan mihin sattuu (tahdon kuitenkin huomauttaa joidenkin yksilöiden kyvystä kadottaa kenkänsä....)

* hevonen ei koskaan leikkaa tukkaansa typerän näköiseksi

* hevonen ei tule mustasukkaiseksi vaikka ratsastaisit toisellakin hevosella

* hevonen pitää äidistäsi (siis anopista) joka tuputtaa leipää.

* hevonen ei neuvo traikusta käsin miten autoa tulee ajaa.

joopa joo, ja sitten aiheeseen...

tässä muutama tilaustyö, brodeerattuja siis:

pari paitaa pikkuipanoille

ja 50-vuotislahjakalsarit..nää muuten loistaa pimiässä :O)

housut edest ja takaa

näähän siis oikeesti on pikimustat kalsongit ja kuva on otettu ennen silitystä ja vähän huonosti editoitu joten ne näyttää kuvassa siltä että oisivatten olleet käytössä sen viiskyt vuotta...

miinalle tein samaisesta tiskirättipopparista pipon

langan menekki 43g.

ittelleni tein purkuneesta sublimen cashmerinosta pipon ja siihen rossin. hvyä tul. lankaa pipaseen tärvääntyi 93g.

noin vuoden lankakorissa pyörinyt manoksen silk blend muotoutui baktukseksi (87g) ja sukkasadon sadonkorjuu avattiin näillä seiskaveikkasukilla (155g).

sukat ovat "tilaustyö", eli eivät valitettavasti jää lämmittämään omia käpäliäni. harmi. täytyy vissiin tehdä itselle saman moiset saapassukat.

nukkekotiin löysin mummolasta vanhoja kanasiani sekä muumipapan. ne odottelevat nyt paffilaatikossa aikaa parempaa, eli kun pääsen ikeaan ja saan lisäpöydän puutarhalle...voipi kestää...

porvoon riimikkoreissulta ostin itselleni siat (sinne tulevalle pihamaalle, nää ei oo sisäsiistejä), sinappi ja ketsuppipullon, ruosteisen vadin ja kaffepannun.

oravan ja makkaran kanssa askartelimme muutama viikko takaperin muumitauluja.

kehykset on kahvitikkuja ja muumikuvat pieniä tarroja, joita sattui löytymään löytötexin korttihyllystä. kätsiä.

sitten massailimme oton kanssa muutaman kurkun, purjon ja sitruunoita.

miina oli poistettava tässä vaiheessa, sillä kolmivuotiaani päähän kun ei millään mahtunut se, ettei fimo-massa ole syötävää.

synttäriswap-paketissa lähti tällä kertaa muutama aikaansaannoksemme ja matto, tiskiharja ja piskuinen nalle.

joskos tästä sitten siirtyisi soffalle tikuttamaan ja sitten petille. otto on ollut kipeänä (tietenkin, kun isänsä on neljä päivää eteläsuomessa ja minä yksin kotosalla). vaatii hetkittäin huumoria kun pitää yhtä aikaa leikkiä sekä sairaanhoitajaa että kodin viihdekeskusta, sillä miina on terve kun pukki eikä lainkaan väsynyt....