viikonloppu on kohta mennyt ja neulerintamalla takkuaa. kummallinen plääh-tauti, johon ei auta suklaa eikä colajuomat. aloitin toppia vaihtolangasta ja totesin 100g tikutettuani vaatteen olevan minulle aivan liian pieni. sitten aloitin, niinikään vaihtolangasta, "villatakkia"..samoin tuloksin. en enää tiedä minkä kokoinen olin ennen kuin aloin muuttua muumimammaksi ja vielä vähemmän olen tietoinen siitä, miltä näytän muumivaiheen päätyttyä..barbababaltako? olisi vissiin fiksuin keskittyä tekemään lastenvaatteita ja jättää omat odottamaan aikoja parempia...tai no, ainakin hoikempia.

jenkkikassi on vaiheessa "hieman isompi penaali", eli etenee edelleen tuskastuttavan hitaasti. pidän niin kovin virkatuista asioista, mutta niin kovin vähän itse virkkauksesta. plääh sillekin.

mallilehtiä olen tavaillut kun piru raamattua, etsien jonkinmoista innoitusta, mutta ei. kaikki mallit tuntuvat sopivan vain laihoille tai erittäin laihoille. mitään mammavaateversioita en viitsi sen kummemmin tätä vajaata kahta kuukautta varten ruveta ajattelemaan. joten eipä löytynyt lääkettä niistäkään.

sitten varasin suomen reissun (toivottavasti äitini ei lue blogiani..tuskinpa sentään..., sillä aijomme vain saapua ovelle ruokakassi kourassa, niin he säästyvät stressiltä ja me ylenpalttiselta tohotukselta). mielessäni haaveilen kotikulmamme lankatarjonnasta (ehkä hieman vaatimaton, mutta ruhtinaallinen täkäläiseen verrattuna) ja katjan mainitsemasta kangasparatiisista...että jos vaikka sitten innostuisi taas käsillä tekemisestä.