..oli kesämopo, kesä, mopo...

kehnoa aasinsiltaa pitkin siirryn kertomaan kesälomareissustamme, jonka muisteleminen lämmittää vieläkin mieltä..meillä oli kuuman lisäksi mukavaa.

reissumme suuntautui siis taas kerran entisille kotikonnuillemme itägöötanmaalle ja kuten kesäisistä hellelukemista arvata saattaa lomasta suuri osa meni hieman "kosteissa merkeissä".

polskuttelimme parisenvikenillä...

ja varamolla...

ja mariebergsbadetissa...

motalasta teimme parinpäivän "retken" joka alkoi läpi sinisenä (!!) lainehtivien peltojen.

kuva ei anna oikeutta sille, miltä pelto ohiajaessa näytti. se oli luonnossa todella epätavallisen sininen.

myös kaunista unikkoa kasvoi peltojen pientareilla.

nii-n kaunista....

suomessa on paljon keskusteltu tuulivoimasta ja myllyjen sopimisesta tai oikeammin sopimattomuudesta maisemaan. eivät nämä ainakaan minua haittaisi tai sitten vain totuin niihin ruotsissa asuessamme. meluhaitoille voin myös sanoa höpöhöpö, sillä jos saisin valita ja desibelit vaikuttaisivat valintaan, asuisin taatusti ennemmin tuulimyllyn juurella kuin keskiverto kadun varrella.

retkemme ensimmäinen pysäkki oli high chapparal. kerrassaan oivallinen paikka. aluksi ihmettelimme, kuinka paljon siellä on oikein palkattua henkilökuntaa kun joka toisella oli yllään aidot lännenvermeet, kunnes tajusimme turistien tulevan sinne pukeutuneina. huisia. 

villissä lännessä meidät ryöstettiin junassa...

ryöstön jälkeen lapsemme halusivat oitis nallipyssyt.. huono juttu, sillä miina ampui intiaanin...

ja otto ryösti pankin...

sisäänpääsymaksun jälkeen sai vapaasti käydä katsomassa esityksiä, jotka käsittivät näytelmiä ja oikeitten ameriikanintiaanien tanssishown, tutustua rakennuksiin, jotka oli vimosenpäälle ajan henkeen rakennetut ja kaikilla mausteilla sekä kiipeillä mielin määrin lapsille rakennetussa miniatyyrimaassa noinniinkuin joitain kohtia mainitakseni. me kävimme matkustamassa höyryveturilla "espanjalaiskylään". tämäkin reissu sisälsi liveohjelmaa eli tuon em. junanryöstön joka kuitenkin päättyi onnellisesti postimiehen ammuttua ryöstäjät. eurolla sai ratsastaa poneilla ja ilmaiseksi näillä vähän modernimmilla jolly jumpereilla

me like. ylistyspuheeseen voi kyllä osaltaan vaikuttaa se, että kerrankin minullakin olisi ollut vientiä...

tänne myö männään uuestaan!...ja otan kyllä mukaan kuvan ranesta ja kieffereistä ;O)

high chapparallista matka jatkui ullarediin säästämään. hamstrasimme tuttuun tapaan lapsille vaatteita ensi talveksi, yövyimme mökissä ja seuraavana aamuna ennen kuin suuntasimme keulan kohti göteborgia kipaisin pikaisesti pandurohobbyn outletiin...voi juutas mikä paratiisi. jonaksen hoputtaessa poimin muutamia tilda-leimasimia (1,50€kpl) ostoskoriin.

 

valokuvaajan käsi on näemmä hieman väpättänyt, mutta kyllä tuosta selvän saa... koriin sujahti myös hieman kankaita, tekstiilitusseja ja muuta sälää joille löytyy käyttöä joulupukin pajassa.

matkalla gothenburgiin pysähdyimme meren rannalle poimimaan simpukoita ja näkinkenkiä..

ja löytyipä hietikolta rapuvainaakin.

myös allekirjoittanut kahlaili rantavedessä poimien pylly pystyssä kilpaa jälkikasvunsa kanssa.

perillä majotuimme mukavaan ja jo ennalta hyväksi havaittuun hotelli liseberg hedeniin, josta on kohtuullinen kävelymatka kaikkialle ja ennenmuuta seuraavan päivän retkikohteeseemme lisebergin huvipuistoon.

huvittelukeskus oli ruotsalaiseen tapaan kaunis ja siisti, jopa silmiä hivelevä, mutta vähän jäi harmittamaan se, että maksettuamme sikakalliit rannekkeet ei otto eikä varsinkaan miina päässyt niin kovin moneen laitteeseen. minusta super oli kummitushotelli, jonne arvatenkin ei lapsilla ollut asiaa. hotelliin piti vielä maksaa erillinen 5 euron pääsymaksu, mutta se kyllä kannatti. hotellivieraat otti vastaan karmivan näköinen naiseläjä...vai pitäisikö sanoa kuollut. talossa sitten marssittiin pienissä ryhmissä kädet toistemme olkapäillä hotellin huoneesta toiseen. huoneet olivat ainakin takanani kulkeneen ruotsalaisteinin mielestä karmivia ja näyttelijöiden singahdellessa milloin mistäkin vavahti poika kiljaisten samalla korvaani niin, että puolessa matkassa sanoin jampalle, jotta hän voi pitää silmänsä kiinni, täti huolehtii hänet hengissä ulos talosta. 

göteborgista lähdimme illalla ajelemaan takaisin motalaan ja sieltä parin päivän kuluttua jälleen kohti kotisuomea. lähtö tuntuu aina hieman haikealta, sillä jäähän kaupunkiin paljon ihmisiä joihin kerkisi tuon kolmen vuoden aikana ystävystyä, mutta ompahan jotain mitä odottaa taas ensi kesänä ja onneksi puhelimet, sähköpostit ja naamakirjat ovat melko helppo tapa pitää yhteyttä.

ensi kerralla sitten taas on luvassa neulomuksia ja salaista ystävää...siihen asti siis...MOI!