tämä syksy, tai nyttemmin jo talvi on ollut hetkittäin kovin haasteellinen. jonas aloitti syksyn puolivälissä työt helsingissä ja sleeppareitten sanoin "oon viikonalku äiti mä vain, tämän homman sattumalta sain. viikonloppu kun lähestyy, isä silloin ilmestyy"... eli me olemme tihun ja tuhon kanssa arjen keskenämme ja hetkittäin on tuntunut siltä että lasten, työn, kodin ja hevosen sovittaminen ihan tavalliseen päivään vaatii melko hyvää organisointikykyä....ja hyviä hermoja.

iltatunneista olen joutunut luopumaan ja minun on vallan ikävä ihania oppilaitani. samoin kertaviikkoinen pilates-tunti sai jäädä, mutta muuten elo on ruvennut lutviutumaan ja nyt kun rauno lähti ystävättärelleni opettelemaan keppijumpan saloja tuntuu välillä jopa epänormaalin seesteiseltä kun ei koko ajan tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä kuka tai mikä on taas jäänyt paitsioon.

viimeisiksi hommikseen vanhassa "duunissa" jonas pyörähti ensin intiassa hakemassa itselleen mojovan mahataudin (välillä ihmettelen akateemisen sivistyksen saaneen ihmisen älyä, sillä edes minä...joka olen siis kaukana akateemisesta ja hetkittäin myös sivistyksestä en menisi neljänkymmenen plusasteen lämpötilassa ja maassa nimeltä intia syömään mäkkäriin kanahampurilaista....) ja intian jälkeen kiinassa. mikä tiesi meille kotiin jääneille mukavia tuliaisia..

miina sai söpöt hello kitty hammasharjat

ja minä helmikorun

johon pitäisi keksiä ketju...toivoin suuria helmikorvakoruja ja luulen, että joulupukki kuuli toiveeni... helmen lisäksi sain ison rasiallisen teetä, jotka isäntä oli kuulemma itse valinnut kiinalaisesta teekaupasta...jo pelkästään rasia on todella kaunis ja olen vielä tyytynyt lipittämään kaapeistamme löytyvää markettiteetä ja ajattelin säästää nämä siihen kun lämpömittari laskeutuu taas -35 tietämille...hrrr,,,

intiasta puolestaan tuli silkkihuivi ja salama kameraani ja otto sai pitkät matkat edes takaisin reissanneita legoja (tuoda nyt intiasta tuliaisiksi legoja jotka on valmistettu liki naapurissa...vaan mieluisia olivat) ja vaatetuliaisia kummallekin ipanalle.

sitten oli vuorossa halloween ja askartelin omien ja naapurin tenavien kanssa kummitukset. tämän tapaisia mörköjä oli muistaakseni öööö... mikäs askartelukuvasto se nyt olikaan? ei panduro vaan se toinen....no kuitenkin siinä kuvastossa ja onneksi pääkalloja oli paikallisessa askartelukaupassa, joten ei kun taiteilemaan. kaapissa marinoituneet harsovaipatkin saivat uutta käyttöä.

vasemmalta oikealle, minun, miinan ja oton kummajaiset.

kummitustunnelmaan päästiin myös suhaamalla kasvovärien kanssa...

isänsä näköisiä eikö totta ;O)?

välillä sitä on pitänyt tehdä töitäkin, eli ompelukone on surruuttanut brodeerauksia

messuille tuli neulottua mm. tämä pidetty ja hyväksi havaittu, ihanainen juliet (rav.link)

kuva ei tee oikeutta vaatteelle, mutta se on ihana. jopa itseni mielestä ja se on paljon se ;O)..lankana noron silk garden ja kulutus lisättäneen sitten taas joskus...

valmiiksi tuli ja oitis kovaan käyttöön joutui myös tämä zetor...löytynee jatan blogista eli täältä tai ravelrystä.

huonosti esillä, mutta sekin on hieno....(voi tätä itsetyytyväisyyden määrää :O) ). lankana liki vuoden kätköissäni majaillut jaipur silk fino, jonka ostin titityyn tiinalta viime vuonna messutessamme tampereella. upea lanka.

tämän vuoden messut menivät hyvin ja meillä oli mukavaa. osastolla apunani hääräsi ystävättäreni terja ja reissussa mukana oli myös toinen upea naiseläjä eli terhi jonka hobuset koristivat niin tampereen bussien kylkiä kuin messuhallin vessan oviakin (sisäpuolella siis ja juuri oivallisesti sillä korkeudella johon naamataulu tulee kun istahdat pytylle...miesten vessasta en sitten tiedä vaikka mieleni tekikin käydä katsomassa, minne mainokset oli siellä sijoitettu...). oli myös mukavaa tavata niin vanhoja kuin uusiakin asiakkaita ja taas niin tuttua nimeä sai kasvot...kiitos ja kumarrus. hauskaa messuilla myös itse messuamisen lisäksi oli jo liki traditioksi muodostuneet perjantai-illan syömingit paikallisessa syöttölässä...nam. reissun jälkeen kun vihdoin viimein pääsin kello kaksi yöllä kellahtamaan petille olin vähintäänkin voipunut, mutta ah niin onnellinen :O)

työn alla on myös ollut nelisen sataa löytytuoksupussia, jotka eräs yritys keksi haluta asiakkailleen joulumuistamisiksi ja kun minulta kysyttiin asiaa kuulin ääneni taas kerran sanovan "joo, kyllä se onnistuu". haastavaksi projektin teki se, että tällä hetkellä koivuissa on lehtiä vähän niukanlaisesti, mutta hätä keinot keksii ja valjastin ystäväni mukaan projektiin, pääsimme yhteisymmärrykseen erään vihtakauppian kanssa vihtojen hinnasta ja sitten ei kun kangasta repimään ja painamaan ja ompelemaan ja pussittamaan ja laputtamaan ja voin vannoa, että meidän saunassa ei tänä jouluna kylvetä vihdalla. sen verran sain suomen luonnosta tarpeekseni...aikaa tähän kaikkeen kun oli vajaat kolme päivää. että jos teidän kiulussa uiskentelee semmoinen soma koivunlehtipussukka, niin teeskennelkää edes nauttivanne asiasta...jookos?

jossain siinä ja välissä epäilin jo sosiaalitätien tulevan pelastamaan lapset ja eläinsuojelijoiden korjaavan raunon ja jonaksen suojiinsa, sen verran hässäkkää piti ja koti muistutti enemmän rytökärpän pesää kuin ihmisasumusta. olin myös suunnattoman kiitollinen koulussa ja päiväkodissa tarjoiltavista aterioista, että lapset saivat edes kerran päivässä kunnolla syödäkseen.

ja täytinhän minä tässä vuosiakin...taas kerran 21...jonas vei minut juhlan kunniaksi naapureitten kanssa bailaamaan ideaparkiin ja ihan selvästi syrjän martti lauloi just mulle "älä mene njet njet"...

juhlat päättyivät kotiin (mummolaan) palattuamme la grande finaleen ja pitelin tyttäremme oksennusämpäriä aamuyön. sunnuntain pikkumakkara oli kuumeessa ja otto isänsä kanssa mutkamäessä. illansuussa lähdin armaan lapsoseni kanssa paikalliseen citymarkettiin katsastamaan serkkupoijjaalle joululahjaa ja retki päättyi vähintään yhtä upeisiin tunnelmiin kuin edellisillan konserttikin kahdeksanvuotiaan tyhjentäessä mahalaukkunsa sisällön marketin pelihyllyyn. ja vielä kotoa lähdettäessä olin tiedustellut sankarin vointia joka oli kuulemma "erinomainen" ja siellä hyllyjen välissä en sitten kerennyt kissaa sanoa kun juuri nautittu ateria levisi yltympäriinsä.

maanantaina oli kotiinlähdön aika ja suunniteltu junamatka vaihtui kireätunnelmaiseen kotimatkaan minun ajaessa lumimyrskyssä kohti itäsuomea armaan siippani kiristellessä hampaita etupenkillä (hänen kun piti ajaa vielä tuon viiden tunnin rupeaman jälkeen kuusi tuntia päästäkseen helsinkiin) ja jälkikasvun torkkuessa takapenkillä. maanantaina sitten tautiin kellahtivat sekä mummu että pappa ja tiistaina oli sitten jonaksen vuoro. vaan meikätyttö se vaan porskuttaa :O). mahataudin jälkeen seuraksemme tuli silmätulehdus, mutta nyt näyttää että sekin on selätetty ja alamme pikkuhiljaa taas päästä kiinni tavan arjesta.

nukkekotivaihdossa sain herkulliset synttäripaketit sekä jaanalta että sinikalta (minnehän lienee muiden paketit jääneet..khöm?)..tässä jaanan paketti (sinikan esitellään myöhemmin..ne kuvat kun ovat toisessa kamerassa ja nyt laiskottaa)

kaikenlaista ihanaista, eikö?

synttäritervehdys tuli myös sny:ltäni ja oli okein ihmeissäni kun korttia koristi ehta lapinkulta :Oo. hetimmiten piti mennä yhdistyksen sivuille tollottelemaan, josko joku toimihenkilöistä voisi olla sny:ni vai voisiko kenties kyseessä olla hauska sattuma. isäntä ei kyllä ollut kortista kovin riemusisaan, sillä koiravauvakuumeeni ei tarvitse yhtään provosointia ja se samainen pöpö on iskenyt lapsiinkin. miinakin on jo päiväkodissa ilmoittanut, että "meille tulee koiravauva". nimikin olisi valmiina ja ainut, joka hankaloittaa asian vireillepanoa on tuo mies. hän ilmoittikin, että pelkää lähteä töihin, sillä jonain perjantaina kun hän palaa "täällä vain on se koira". yritin keskustella asiallisesti aiheesta tyyliin "eihän tällaisesta asiasta nyt voi yksin päättää" ja jonas vain tokaisi, että "sinä voit, olet aina toteuttanut kaikki ideat mitkä olet saanut päähäsi olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja". ja että "jos täällä joskus on koira, minä tapan sen koiran". silloin rupesi naurattamaan (huom! minua) ja kysyin, miten mies joka ei pysty tappamaan kalaa voisi tappaa koiran ja siinä oli riita valmis. että jos minä malttaisin vaikkapa ensi vuoden puolelle ennenkuin ottaisin asian seuraavan kerran puheeksi...tosin ystävättäreni peskilinjaisella uroksella on ollut tyttöystävä tässä muutama aika taaksepäin...ja kovin minua mietityttää mahtaisiko sieltä tulla joko vaaleaa tai vastaavasti mustaa narttua lisävaloilla ja isoilla silmälaseilla....siis kiitos vielä kortista :O)

sny:ni on ilahduttanut minua paketeinkin ja nyt, vihdoin viimein sain ne kuvattua ja kuvat ladattuakin, eli täs hyö ny ovat:

tihu ja tuho olivat innoissaan saippuakuplista joita puhalleltiin suihkussa ja minä eritoten noista hamppulangoista, sillä ne ovat minulle varsin uusi tuttavuus. hahtuva päätynee makkaran tumppuihin (hän kun kerkesi varaamaan sen ennen minua) ja kool aideille löytyy aina käyttöä..kun vaan kerkeisi neulomaan värjäyksensä tulokset ;O) ...suklaalle puolestaan kävi huonosti...joku söi sen... :Oo

toinen paketti oli väriltään punainen

suklaalle kävi yhtä huonosti kuin sille toisellekin...baby ull´ista en vielä oikein tiedä mitä teen...joko huivin tai sitten pipon (miina tosin himosi näitäkin, mutta nää on nyt kyllä mun) ja kässäpussi on kerrassaan hiano ja pääsi heti käyttöön (oli mukana sillä taudin täyteisellä mummolareissullakin, että junassakin on jo kulkenut ja useemmassa maakunnassakin käynyt ;O) ). niin ja älä ole ollenkaan vaatimaton. pussi oli hieno ja minä olen ollut oikein ihastunut paketteihin :O)...ja suunnattoman utelias henkilöllisyydestäsi...

ja sitten vielä sytyck:iin. minä tein sen. ja ihan itse. oikean kirjoneuleen. tai ainakin osa neuleesta on kirjoneuletta. siitä tuli oikein käypänen vaate kunhan vain saisi ne kaikki turkasen langanpäät pääteltyä ja prässättyä...aiheesta lisää ensi kerralla. sommoi!