myöhästyneet luciat vaan sinnekin. meillä täällä ko. päivää vietettiin vasta tänään...tai oikeesti eilen, mutta tänään oton kerholla. aamulla (täysin epäinhimilliseen aikaan) klo 7 suuntasimme kerholle. lapset luovutettiin tädeille ja vanhemmat menivät "juhlasaliin" odottamaan. hetken kuluttua hellantelttumme saapuivat valuvana laumana veisaten luciaa. hellyttävää. sitten he esittivät estradilla pari muutakin kipaletta ja sitten oli kahvin, teen, mehun, pullan ja pipareiden vuoro. kihosi siinä äiteeltä vallan kyynel silmänurkkaan kun katselin tomeran kolmevuotiaani laulua.

haettuani silmäteräni kerholta, lähdimme vadstenaan jouluostoksille. dädälle (=jonas) piti ostaa tämän kauan himoitsema pipo. en ymmärrä mikseivät minun tekeleeni kelpaa?? pitää olla jotain fleecevuoritettua jossa kaikki silmukat ovat yhtäsuuria. turhamaista sanon ma. huonosti päättyi sekin reissu. erehdyimme naistenvaateliikkeeseen, jossa tein sulovilenit ja ostin -60% alerekistä hamosen hissin pikkujouluihin ja mustan poolon sekä sukahousut (jotka eivät olleet ko. rekissä). enkä minä edes käytä sukahousuja??? jonakselta perityissä pitkissä kalsareissa on tähän asti syyhkitty ihan hyvin. tosin voivat aiheuttaa keskustelua pikkujouluissa, jos yhdistän ne mustiin saapikkaisiin ja ruudulliseen hamoseen. sitten seuraava kauppa oli käsityöpuoti, jossa on vallan mahdottoman sieviä koriste-esineitä, koruja ym. silpettä...ja tänään juuri postipeten tuomia pellavalankoja. sitten tapahtui lopullinen retkahdus. lankaa....vaikka sitä minulla on kaapit ja kaappien aluset väärällään...ihanaa mustaa pellavalankaa, josta näin alkajaisiksi voisi tekaista vaikkapa huivin. taitaa mennä joulunpyhille tuo aloittaminen, sillä sen verta on vielä hommia kesken. että jos jollain on joku mehevä suorakaiteen muotoisen huivin malli tiedossa, linkkejä otetaan ilolla vastaan...

ja sitten pölhöön insinööriin. ensin sitä notkutaan ravintolassa liki puolille öitä ja kun tullaan kotiin hermostutaan vaimolle siitä, että tämä ystävällisesti kehoittaen pyytää siirtymään luottokortin kanssa tietokoneen ääreen. vieno kehoitus muuttui tuotapikaa jalopeuran mylvinnäksi, mutta eipä sekään tehonnut. nyt sitten olen (ja pysyn) hiljaa. siippa jopa kehtasi ehdottaa, että josko kamera hankittaisiin vasta joulun jälkeen kun on muitakin kiireitä ja rahan menoa. yritin kyllä perustella säästöä, kun ei tarvitse teettää kaikkia epäonnistuneita kuvia paperikuviksi, maksaa kiropraktikkoa ja hierojaa kun selkä kipeytyy vanhan tiiliskiven kantamisesta, mahdollisesti parannella mustunutta silmää kun joku on kyllästynyt kameramme minuutin ujellukseen joka kuvan oton yhteydessä, mutta ei. täytynee siirtyä järeämpiin aseisiin...