viime lauantaina oli viimein "se" päivä. eli päivä, jolloin rauno-miäs jätti kotitallin ja lähti maailmalle. asiat järjestyi onneksi niin, että sain ystäväni kuorma-auton lainaan, hevoselle seuraa paluumatkalle ja toisen ystäväni matkaseuraksi ja mitä parasta hän oli ajanut tuota kuorkkia ennenkin, sain nakitettua hänet ratin taakse ja näinollen matkaseuraksi pääsi myös babulankaa ja puikot.

aamu alkoi normaaliin hevosihmisen tapaan, eli aikaisin. lastasimme aamu seitsemältä lievästi vastahakoisen suomenjupon kyytiin ja päräytimme kohti ruokolahtea (leijonille iloisesti vilkutellen). vaihdoimme jupon toiseen ja sitten ranen luo. mäolinniijännittyny. varsan omistamisessa on se etu, että tyyppi on kuin kirjoittamaton kirja. kaiken mitä teet, teet puhtaalla pöydällä ja kaikesta paskasta mikä tulevaisuudessa eteesi tulee saat useimmiten etsiä syyllistä peilistä. että paineita täti-ihmiselle.

lastaus alkoi hapankorpun ja tuoreheinäsangon voimalla ja hetken lastaussiltaa tutkittuaan voitti uteliaisuus ja varsa kipitti autoon. seisahtui paikalleen ja odotti jotta mitä seuraavaksi. se ei hämmentynyt sen paremmin sivulaidoista, uudesta hevosystävästä kuin sihisten nousevasta rampistakaan. kerran pysähdyimme matkalla ja tarkastimme tilanteen, ranen katsoessa minua sen näköisenä että "älä nyt mutsi taas hössötä" ja jatkoimme matkaa.

perille päästyämme avasin takasillan ja otin ponin liinaan. siinä hän kuorma-autosta katseli alamaisiaan ja sipsutteli sillan alas yhtä sievästi kun muutama tunti takaperin toiseen suuntaankin (ja mä olin varautunut liinan kanssa hirmuiseen bat-loikkaan...ja tunsin itseni tyhmäksi). hieman pisti poikaa jännittäen, sillä alahuuli oli rullattu tiukaksi mytyksi ja jätkä seisoi kyljessäni kun postimerkki. "voiks maailma olla näin suuri ja onks olemassa näin monta muutakin hevosta", mutta herrasmiehenä ei poika huudellut edes tytöille hävyttömyyksiä vaan jatkoi kanssani kiltisti laitumen suuntaan. takana tuli toinen vuotias ori taluttaen kahtaa raavasta miestä ja mä olin niiiii-n ylpeä varsastani.

illalla poni oli vielä päässyt tukihenkilöksi, sillä tuo em. miehiä taluttanut varsa oli saanut haavan kinttuunsa ja pesukarsina vesiletkuineen oli niin pelottava paikka, että mukaan oli tarvittu rane pitämään kaveria kaviosta....eli kuka on kingi? RANE on kingi! ;O)

tässä laiduntunnelmia:

1595483.jpg