...menikö oikein? kuuluin näes kouluaikoina niihin henkilöihin jotka opettelivat (jos opettelivat) tunnollisesti kaiken maailman ritirimpsuja osaamatta milloinkaan soveltaa niitä käytäntöön. tässä siis en veska:

laukku joulupukinkonttiin. kuvio tuli mielestäni vähän ylös, johtuen siitä että muutin alareunan napit sisäpuolella oleviksi magneeteiksi. itseni tuntien asia käy minua kiusaamaan ja palaan alkuperäiseen suunnitelmaan vielä ennen joulua.

otolle tein talven tuiskuihin kaulaliinan fleecestä jo jokin aika sitten:

reunat, jotka jätin tarkoituksella pois kuvasta tulivat vähän rösöisiksi, sillä en tiedä minne äidiltä saatu tilkkutyöalusta on joutunut??? miten näinkin siistiin (kröhm) huusholliin voisi muka jotain hukkua (ihmettelyä)???

jonas on koko viikon englannissa ja joka ilta tämän soittaessa tiedustelen vienosti että jokohan vaimolle on löytynyt tuliaisiksi neulelehtiä ja/tai lankaa. ei kuulemma ole. pistän insinöörin paluupostissa takaisin, jos viikon vieraalla maalla notkuttuaan ei ole onnistunut löytämään ainuttakaan lehtikioskia...tai vaivautunut raahaamaan ruhoaan sisään asti. sanoin herralle kun tämä pakkasi lenkkareitaan, että pistää muutaman punnan verkkareiden taskuun, jos vaikka lenkkireissullaan sattuu pinkaisemaan jonkun sopivan puodin ohi, mutta tiedusteltuani asiaa, väitti tänäänkin lenkin suuntautuneen joen rantaa pitkin. tuskin sentään kahtena ensimmäisenä päivänä lontoossa, sillä tiettävästi hotelli ei ollut thamesin lähistölläkään.

oton kanssa ilta oli leppoisa. leivoimme sienipiiraan (ann ja linn eivät sitten tulleetkaan. ann oli joutunut kuljettajan rooliin poikansa jalisharkkoihin). istuimme hiljaa sylityksin sohvalla, täydellinen lapseni ja minä, syöden täydellistä sienipiirakkaa, juoden täydellistä omppumehua ja katsellen täydellistä nalle puh-filmiä. kerrankin.