..istahdin äsken lukemaan perjantain hevosurheilua ja taas onnistuin lietsomaan itseni ärsyyntyneeseen tilaan. eräässä lehden artikkelissa kerrottiin naisesta joka on saanut eläinsuojelurikkomuksesta syytteen. käräjillä käsiteltiin ponipihaton riittämätöntä yövaloa (YÖVALOA? HEVOSILLA? omani ovat aina selvinneet yöstä ilman sen suurempia traumoja vaikka tallista on sammutettu valot). lisäksi tilalla tarkastuksen tehnyt eläinlääkäri on määritellyt asian niin, että pihatossa olevan yövalon tulee olla semmoista, että sen valossa pystyy lukemaan (LUKEMAAN? HEVOSET? käsiini on osunut muutama lahjakaskin hevonen, mutta lukemaan ei niistä kukaan ole oppinut). voi hyvän tähden sentään. eihän luonnontilassa elävillä hevosillakaan ole muuta yövaloa kun taivalla satunnaisesti loistavat tähdet. ja entä kumpi on parempi, se että silmä tottuu pimeään ja pystyy havaitsemaan varjoissa liikkuvat saalistajat vai se että silmät tihrussa koetat tillistellä valosta pimeään? ja millä hiton ilveellä tarkastaja on saanut eläinlääkärin paperit? jos niitä nykyisin voi tilata postimyynnistä, niin mulle voi ilmoittaa het. eipähän tartte lasten käydä kouluja. että näin. ja sitten hieman mukavimpiin aiheisiin, eli

olemme viettäneet rinsessan synttäreitä

mistähän tyttäreni on perinyt geeninsä, sillä minä olen aina ollut enemmän traktori ja mopotyyppiä kun prinsessahepenien perään...ehkä isältäänkö ;O)....?

askarrelleet nukkelistan kellariswapin innoittamana kellarin

laatikko on alejussista. niitä oli myytävänä...ööö..kolme eri kokoista laatikkoa samassa setissä ja pienimmästä tuli tämä kellari. kenenkään terveyskiihkoilijan ei tarvitse kommentoida sitä, että ruokaa ja öljyjä/maaleja/liuottimia ei tule säilyttää samassa tilassa. tiedos on ;O). haaveena olisi saada askarreltuapaskarreltua siitä paperimassan suosiollisella avustuksella semmonen vanhanajan maakellari, jonka päälle vois laittaa kukkasia kasvamaan...ehkä sitten joskus...

ja taulujakin on tullut tehdyksi (näkyvät kellarikuvassakin...seinälle ne eivät siis vielä ole päässeet/ joutuneet)

ja ommeltu "täkkejä" sekä väännetty rautalangasta

sekä leikelty ja liimailtu ja askarreltu

on käyty vuotuisella ruåtsinreissullamme entisillä kotikonnuillamme (suurkiitos siskolle ja reinolle majapaikasta. meissä oli varmasti kestämistä :O) ). kevät tai oikeammin kesä göötanmaalla oli melko paljon pitemmällä kuin täällä pohjois-karjalassa, ja vaikka vielä ei uimaan päästy, notkuimme varamon´lla ja lapset olivat innoissaan hiekasta...

asuimme aikoinaan vajaan kilometrin päässä rannasta ja usein lähdimme kävelylle tai pyöräilemään pitkin "rantakatua"...huokailua...nostalgiaa...

miinaa odottaessani jäin koukkuun feferoneihin (pepperoneihin siis).

 

nam. herkkua. voin huoletta änkeä niitä lähes kaikkiin ruokiin ja salaatteihin, mutta parasta ne silti ovat sellaisenaan. paikalliseen markettiin täällä kotomaassa oli ilmaantunut vastaavia, mutta yli 8€n hinta ei houkuttanut. siispä nähdessäni icamaxissa purkit kelvolliseen 21kr eli vajaan 2€n hintaan, iski minuun sulovilen ja ostaa pläjäytin het kolme. pelkkää säästöä.

lelukaupasta jäi haaviin nukkekoteiluun tämmöstä "kasvisilppua".

pienoisrautatierakennusosastolta sagolandista.

paluumatkalla poikkesimme tukholmassa junibackenille. kaamea ryysis, mutta satujuna oli hieno...tässä sieltä tärkeimmät

ihan kaikkia näistä emme kuitenkaan maistaneet, sillä paluumatkalla odotti laivan buffet-pöytä. Keskimmäisen marenkihärpäkkeen koetimme syödä neljään pekkaan, mutta se oli aivan liian ällömakea jopa otolle. moni kakku päältä kaunis, vaimitensenytoli?

kotiin palattuamme minua odotti yllätys. olin voittanut kaisan blogiarvonnassa. voi jukranpuikkelit. kävin noutamassa postista (jos käyttäisin kirjoituksissani q-kirjainta, niin tässä saumassa sanoisin ihqun) superihanan yllärin. miten ihmeessä tiesit, että tällä haavaa olen heikkona turkoosiin ja petrooliin??? Kortissa miete: "koskaan ei ole liian myöhäistä olla se, joka olisit voinut olla" TÄYDELLISTÄ!KIITOS!KIITOS!KIITOS!

neulottukin on...ja tiina. "se" on valmis.

vi ses!