...mutta ylpeä sellainen

kesälomalla tuli tehtyä näitäkin. yksi lähti ystävättärelleni sannalle (vilkuti vilkuti) kiitokseksi langoista ja kaksi tuli omaan käyttöön. vähänhän nämä vaativat totuttelua, sillä puristaessani vettä rätistä tuntuu siltä kunin puristelisi tyhjää...kyl mää vielä opin. lankana teetee poppari ja kulutus per rätti lisätään taas myöhemmin.

porvoossa poikkesin riimikossa hakemaan synttärilahjan nukkekotilistan synttärivaihtoon. kisu kirjava, possu (hajatelma: tämän päivän siat ovat huomispäivän kinkkuja) sekä ruokaa kisulle.

pyöröpuikkoja matkasi uusiin koteihin ja sain aivan ihania ylläreitä (tämänpäiväinen esitellään myöhemmin ;O) ), mm. askartelutarvikkeita, hauskoja mummokortteja, joita en ehkä ikinä raski lähettää kenellekkään vaan ne saavat koristaa jääkaappimme ovea ikuisesti, sukulaatia (jotka eivät säilyneet valokuvaukseen asti), kankaita yms.... ja nämä nukkeaihiot

joista ensin ajattelin tehdä nukkekotiin asukkaita, mutta sitten iski realismi omien kykyjeni suhteen ja kekkasin, että enkelit ehkä saisin näistä valmiiksikin asti, joten tulevaisuudessa teen niille harsovaipoista ja pitsistä mekot ja voila...aiheeseen palaamme siis myöhemmin....niin ja ISOKIITOS ihan jokaiselle :O)!

peheemme hevosvahvistus on viettänyt kesää laitumella ja kaivettu välillä esiin mutakerroksen alta. kuvassa raunomiäs on se, jonka kylkeen on uppoamassa muutama hammas.

rane on myös siirtynyt eskarista eppuluokalle, eli selkäännousuharjoitukset on aloitettu.

ja koska hevoseni suhtautui minuun lähinnä säälivästi  pomppiessani jalustimen varassa ylös ja alas, kiipesin kerran jo satulaankin istumaan ja alas ja taas takaisin. huono homma, sillä nälkä kasvaa syödessä. silmissäni kiilteli jo puhtaan valkeat kouluaidat ja pyörittelin pölyyntynyttä silinteriä kädessäni miettien, vieläkö kinttuni mahtuvat nahkasaappaisiini,. selkeänä hetkenä pyysin ystävätärtäni pistämään kapuloita rattaisiin ja muistuttamaan että hevoseni on vielä kasvava kaksivuotias ja että minulla on vielä monta vuotta aikaa hajoittaa se ja ainakin toistaiseksi olen pysynyt päätöksessäni siitä, että poni ratsastetaan sisään kolmevuotiskeväänä.

syksyn mittaan on minulle tullut eteen muutama todellinen kasvun paikka. otto aloitti koulun ja identitettini "maailmantärkeimpänäjaviisaimpanahenkilönä" on alkanut mureta. lisäksi miina lähti ensimmäistä kertaa kahdeksi yöksi pois kotoa, isänsä kanssa tosin, mutta minun oli tapeltava itseni kanssa oikein tosissaan siitä, että päästin tytön matkaan. en hetkeäkään epäile rinsessan selviämistä, mutta äidille se ottaa koville. olemme koko sen ajan, kun meillä on ollut lapsia asuneet kaukana sukulaisista, joten lapset ovat aina olleet siellä missä mekin ja me siellä missä lapset.

nyt lähden oravanpojan kanssa saunaan ja sitten kaivan kutimen käpäliin ja istahdan soffalle katsastamaan criminal mindsia. näkemiin :O)