alkaa taittua tämä syksy talveksi, tai ainakin pirun kylmiä aamuja on jo ollut tarjolla ja luntakin tuli taivaalta tässä päivänä muutamana...hrrr...olen edelleen vakuuttunut siitä, että minun pitäisi olla karhu...tai vastaavasti muumi, joka talven tullen painuu talviunille ja herää taas keväällä auringon paisteeseen. se ois ihanata.

koska olen iltaisin tunnin pidosta saapuessani useimmiten ankkajäässä ja nähtyäni neulovan nartun blogissa taivaallisen babeten leimahti virkkuuinnostus kuin bensa jerrykanisterissa ja tulos oli tämä. ihana....

taivaallinen...

ja ennen muuta lämmin..

unelmafiltti

tästä me sitten iltasella tapellaan soffalla, orava, makkara ja minä. ingengör ei osallistu peitonvaltaajaisiin, sillä kun onnesta ymmyrkäisenä sain tämän valmiiksi ja esittelin rakkaalle (?) puolisolleni "eikötääookkinhienointamitäonvalmistunutvähäänaikaan"-repliikein, totesi hän ykskantaan "mjaa...minä kun en oikein ymmärrä tuollaisten päälle". yritti olla diplomaatti, vaan yritykseksi jäi. pöh.

lankana babetessani on siis tuo novitan puro. kaunis ja pehmeä, vaan epäilen käytössä helposti rähjääntyväksi. niin tai näin. kun peitto tulee tiensä päähän huovutan siitä sitten vaikka maton. lankaa peittoon tärväytyi ööö... pikku hetki (juoksee hakemaan filtin ja vaa´an 1045g.

nämä jäivät tähteeksi:

onhan tonne kasaan eksynyt pari keltaista seiskaveikan pätkääkin, mut niist ei pidetä.

nukkekotiin teimme lapsosten kanssa jokin aika sitten appelsiineja

ja onhan siinä muutama porkkanan tekelekin. ne vihreät lehdet vaan puuttuvat vielä. yritin myös hieman kuoria appelsiineja, mutta heikolla menestyksellä. olkoon sitten näin.

nyt niistän nenän ja lähden oravan kanssa viemään kaupan posteja. sommoi!